Retkeilyä Isonevan suolla ja Kaasmarkun luontopolulla

Huhtikuussa patikoitiin parikin luontokohdetta. Isonevan soidensuojelualueella  sekä hieman pikaisempi retki Kaasmarkun luontopolulle.

Pomarkussa sijaitseva, Isonevan suo on kooltaan noin 800 hehtaaria ja se on sekä linnustoltaan että kasvistoltaan arvokas. Alue kuuluu suurimmaksi osaksi valtion soidensuojelualueeseen. Maisemia voi ihastella helposti kuljettavalla pitkospuureitillä. Reitin varrelta löytyy paljon opastetauluja sekä lintutorni. Alue sijaitsee valtatie 23:n varrella 4 km Pomarkusta Porin suuntaan. Aivan tien laidassa on iso parkkialue.

Minulle riittää maisemat ja ympäristöstä nauttiminen, enkä ole kovinkaan kiinnostunut alueen linnuista, enemmänkin ihastelen moninaista maastoa ja kasvillisuutta. Löytyy vaivaiskoivua, juolukkaa, suopursua, variksenmarjaa ja suokukkaa. Isonevalla kasvaa runsaasti pyöreälehtikihokkia sekä pitkälehtikihokkia, sekä  jonkin verran suomuurainta eli lakkaa. Tietenkin on hienoa jos lintujakin näkyy.

Kohteeseen on helppo mennä, pääsee bussillakin helposti miltei reitin alkuun. Kun suuntaa lintutornille on kulkeminen myös helppoa, pitkospuut ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Paljon olikin lapsiperheitä liikkeellä. Me kylläkin suuntasimme heti valtatien toiselle puolelle josta lähtee myös opastettu, vähän enemmän metsäisempi reitti kohti laavua jonne suunnattiin eväsreppuinemme.

Laavulle oli matkaa kolmisen kilometriä. Aika rauhallista oli tuolla reitillä, ruuhkaa taisi olla enemmän valtatien toisellapuolen, helpommalla reitillä lintutornille.

Meitä oli retkueessa mukana tällä kertaa 5 henkeä. Koronasta johtuen pyrittiin pitämään sopivat välimatkat ja matkustettiin paikan päälle omilla autoilla. Onneksi tuonne luontoon mahtuu eikä tarvitse ihan kylkimyyrynä edetä. Laavulla oli yksi pariskunta tekemässä jo lähtöä joten saatiin ihan rauhassa paistella makkaroitamme. Muutama retkeilijä saapui siinä vaiheessa kun me olimme jo loppusuoralla. Kiva laavupaikka, istumatilaa löytyi vähän vierestäkin ja oli roskis sekä myös ulkohuussikin käytettävissä. 

Takaisin tullessa tehtiin polun varrella vähän taukojumppaa että saatiin yläkroppaankin liikkuvuutta pelkän patikoimisen vastapainoksi. Muu seurue lähti jatkamaan matkojaan, kun itse vielä lähdin kiertämään pientä reittiä varsinaiselle suolle ja siellä lintutornille. Ihanan rauhallista todellakin. Pitkokset olivat hyvässä kunnossa, ei kovin vanhoja. Tasaisesti oli matkalla pieniä levennyksiä joten pääsi helposti vastaantulevien alta pois. Pieniäkin lapsia oli paljon liikkeellä, sekä koiria, joten reitti sopii hyvin lapsiperheillekin. Itse lintutornikin oli hieno ja jykevä, siellä oli kunnon pöytä ja penkit jos olisi vielä halunnut evästellä. Nyt ei kuitenkaan ollut enään tarvetta ja halusin myös pois alta seuraavien luontoilijoiden lähestyessä.

Maisemat olivat kyllä vaikuttavia. Kiersin takaisin parkkipaikalle toista kautta ja siellä oli pitkokset selvästi vielä kunnostamatta, hyvin niissäkin silti pääsi menemään.

Kaikenkaikkiaan reissuun kului aikaa vajaa kolme tuntia ja matkaa kertyi yhteensä 8,8 km.

Eräänä arkipäivänä tehtiin äkkiseltään myös kaffetreffit retkikamun kanssa Kaasmarkun luontopolun varteen. Se olikin sopivan lyhyt reissu työpäivän päätteeksi. Mutta todella tarpeellinen, sai päivän työasiat nollattua raittiissa ilmassa. Aivan ihastuttava oli myös kyseinen luontopolku. Nyt valitettavasti todella kurainen ja mutainen, se ei kuitenkaan mitenkään haitannut. 

Reitti oli sen verran tekninenkin ettei mielestäni mitenkään sovi pienille lapsille tai muutenkaan huonojalkaisille. Tämä polkureitti on selkeästi sellainen mikä pitää tehdä uudelleen kun on puissa vihreät lehdet.

Tämä oli aika pikainen reissu, 1,10 minuuttia ja 2.3 km. Mainio luontopläjäys. Näin korona-aikaan sopiva pieni treffipatikointi kamun kanssa, vähän näkee vaivaa ja ne kaffeetkin voi nauttia luonnossa kaverin kanssa.

Tuolta löytyi myös pieni laavu jossa saimme nauttia niistä päiväkahveista, hieman tuulensuojassa.