Läskipyörillä Yyterin-Preiviikin retkeilyreitillä

Vihdoinkin saatiin sovittua treeniporukassa päivä jolloin päästään fillaroimaan maastopyörillä. Läskipyörillä nimenomaan. Sitä on jo tovi suunniteltu. Koska viimeisin kalenterinikin on vähän rennompi, oli lauantaille merkattu maastopyöräilyä. 

Reissuun lähdettiin pienellä porukalla, kolme pyöräilijää ja yksi polkujuoksija. Yhdelle treenikamulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta maastopyörän satulassa. Hän vuokrasi fatbiken Seikkailupuisto  Huikeesta, neljäksi tunniksi ja lopulta mentiin jopa muutaman minuutin yliajalla. Neljä tuntia hurahti kyllä todella nopeasti, kauemminkin oltaisiin viihdytty.

Päivä oli aika viileä ja tuuli kylmää, onneksi suuntasimme metsään jossa oli suojaisaa. Repuissa tietenkin taas oli hyvät eväät, nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään treeniä vaan nauttia pyöräilystä ja päivän retkestä. No, polkujuoksija sai tehdä enemmän hommia. Pääasiassa hän joutui meitä kyllä odottelemaan...saipahan kuitenkin  retkestä todella hyvän juoksutreenin.

Minusta oli hienoa että pääsi vähän kuin opettamaan maastopyöräilyä noviisille. Minä nyt en mikään erityisen hyvä siinä lajissa ole mutta tiedän nyt kuitenkin perusteet ja tunnen paikalliset polut ja reitit, suhthyvin, kunhan mennään ennestään minulle tuttuja reittejä. No, tämä uusi maastopyöräilijä joka oli asiaa aikalailla etukäteen jännittänyt, oli maastossa ihan kuin vanha tekijä. Myös todella onnellinen  päästyään kokeilemaan lajia.

Etelärannan luontolava

Leveäkarille johtavat pitkospuut olivat vähän vinksallaan

Lähdettiin Yyteristä pieniä metsätien pätkiä ja maastopolkuja pitkin kohti ensimmäistä etappia, Leveäkarin lintutornia. Tarkoitus oli käydä myös Etelärannan luontolavalla, josta sitten palattaisiin takaisinpäin. Reittihän on virallinen Yyteri-Preiviikin retkeilyreitti josta löytyy myös opasteet. Samaista reittiä pitkin on myös aikaisemmin kulkenut Yyterin Piikki-juoksutapahtuma. Muutenkin se on nykyisin vilkkaassa käytössä ainakin maastopyöräilijöiden keskuudessa. Nyt tällaisena korona-aikana myös tavallisia liikkujia oli paljon. Ainakin asutusten ja luontotornien läheisyydessä. Muutoin tuolla metsässä ei liikoja ruuhkia ole.
Kyllä tuolla metsissä on polkuja niin paljon että valinnanvaraa on. Maastopyöräilijälle Yyterin  maastot on todella helppoja, muutama tekninenkin kohta löytyy mutta ne eivät mitenkään hirmuhaastavia ole nekään. Tämä ensikertalainen selvitti yhden sellaisenkin  pätkän todella hienosti. Reitti oli myös pääosin kuivaa, mutta toki kuraakin löytyi ja muutama märkä ojan ylitys. Leveäkarille johtavat pitkospuut olivat sikin sokin pitkin metikköä, mutta fillaria taluttamalla nekin päästiin ylittämään. Mutta toki sehän kuuluu maastopyöräilyn luonteeseen että fillari on yltä päältä mudassa ja ravassa lenkin päätteeksi! Itsekin saattaa olla aika mutainen.

Leveäkarin lintutorni

Asiaankuuluvat varoitukset myös luontotornilla

Ensimmäinen evästauko pidettiin sopivassa tuulensuojaisessa paikassa, normistihan ei nyt ihan termarikaffetta ole pyöräillessä mukana mutta nyt oli ja kyllä se kahvi maistuikin hyvältä metsänreunassa.
Vaikka reitti oli selvä välillä vähän arvottiin mistä mennään, mutta tuolta reitiltä ei kyllä hevillä eksy. Rohkeasti vaan seuraamaan polkuja, koko ajan ollaan meren ja valtatien välissä, joten kauas ei eksyisi. Metsäteitä myös risteää reitillä usein joten aina pääsee myös lyhyempiä reittejä metsästä pois.

Reissun päätteeksi istahdettiin tantereelle ja syötiin loput eväät. Samalla tuli tehtyä meneillään olevan lihaskuntohaasteen päivän liikkeet. Valkku keksi meille korona-ajan etähommia joten joka päivälle on omat liikkeensä, tälle päivälle oli merkattu mm. Butt-Uppseja.

Loput matkaeväät nautittiin Huikeessa

 

Lopuksi vielä pientä lihaskuntojumppaa

Reissuun kului taukoineen aikaa sen neljä tuntia. Minulle tuli kilometrejä yhteensä n. 29 km.

Kuntosalithan on nyt pääasiassa suljettuna, joten kehiteltiin metsään oma kuntosali. Siellä nyt sattui olemaan jo monen vuoden takaa muutama traktorinrengas valmiina ja puunrunkoja myös sattuneista syistä löytyy, sieltä täältä pitkin polunlaitamia. Pari kertaa on kuntopiiri nyt testattu ja toimii. Välillä juosten välimatkoja ja spurtteja, saapahan vaihtelua pelkkään maastohölkkään. Kaverit olivat ihan täpinöissään metsän kuntopiiristä.

Porin metsässä ollaan Mestareiden portaissa tehty pienellä treeniporukalla kunnon rapputreeniä. Kivaa vaihtelua sekin, portaathan tänne on saatukin vasta viime syksynä. Portaissa on muitakin innokkaita ollut aikalailla, hyvin on sinne kuitenkin mahduttu. 

Sunnuntaina vielä viikon pitkis poluilla. Yyterin metsässä taas. Sieltähän sitä itsensä useimmiten löytää.