Vuosikymmenen viimeinen patikkareissu

Kaverin kanssa haastettiin itsemme kuukausittain tutustua johonkin kivaan luontoreittiin, mielellään lähiliikuntakohteina, Satakunnan alueella. Alkusyksystä käytiin Vaasassa asti mutta on nyt ehditty kolme luontopolkua patikoida myös tässä lähelläkin.

Pinkjärvi, Enäjärvi ja nyt vuoden viimeisimpänä käytiin Noormarkussa retkeilemässä. Haasteen tekee jo sekin että löydetään päivä jolloin molemmilla on aikaa. Minulla tuntuu olevan aina jotain muutakin treeniä mutta kyllähän me on retket saatu sovittua.

Opasteita riitti puoleen jos toiseen

Tällä kertaa oli hieman sateinen päivä, muuten mukava keli sillä pakkasta ei ollut, lämpöasteita 1-2. Tuulista mutta se ei metsässä haitannut, eikä myöskään tihkusade. Eväät reppuun, kaffetta ja voileipää ja joulun viimeisiä herkkujakin oli mukana.

Pienen kosken kuohuntaa

Reittimme kulki pitkin Noormarkunjoen vartta

Aamusella oli vielä vähän hämärää joten askeleita piti vähän asetella, ei onneksi ollut liukasta. Tai sitten ei juuret ja kivet haitanneet kun oli hyvät jalkineet. Muita retkeilijöitä emme tavanneet, ehkä oli liian sateinen keli. Lähdettiin Noormarkunjoen vartta mukaellen liikkeelle, reitti ei ollut mikään rengasreitti joten tähdättiin Kuuskosken laavulle jossa saataisiin eväät syötyä ja sitten takaisinpäin samaa reittiä. Polku oli helposti kuljettavaa, juuria ja kivikkoa jonkinverran. Kuivat polut, eikä siis luntakaan laisinkaan, paitsi ehkä yhdessä kohdassa nimeksi pari senttiä. Joki piti omaa ääntänsä kohdalla olleen kosken kuohutessa, vähän syvemmälle päästessä oli ihan ihanan hiljaista.

Taidonnäyte Noormarkkulaiselta majavalta

Majaviin ei törmätty mutta niitä jäljistä päätellen siellä suunnalla on. Mennessä piti katsella polkua ja askelia joten vasta paluumatkalla huomattiin puissa olevat reittimerkit. Linkistä löytyy jonkinlainen matkailukartta alueesta, sen perusteella tuolla on paljon vielä nähtävää patikoiden tai rohkeasti jokea pitkin meloen, http://www.noormarkku-finpyy.fi/retkeilyreitti.html.

 

 

Sen verran pilvinen ja harmaa päivä että aika pian tuli taas hämärää, reittiin meni aikaa 2:40, 8.13 km. Evästauon kanssa runsas kolme tuntia. Tällaisilla päiväretkilläkään ei mihinkään saisi olla kiire, pimeä saattaa yllättää mutta nytkin oli otsalamppu varoiksi mukana. Kiireetön tutustuminen uusiin polkuihin ja metsämaisemiin antaa sitä oikeanlaista metsäterapiaa ja rauhaa. Toki näillä reissuilla aina muunlaistakin terapiaa ja maailmanparannusta harrastetaan. Parasta on kuitenkin Suomen luonto moninaisuudessaan.

Kippis, joulukuun haaste suoritettu!

Mainittakoon että vaihtoehtoinen päiväretki olisi ollut tarjolla Ikeaan. Veikkaan että nautin enemmän metsän moninaisuudesta, rauhasta ja mahtavasta seurasta, metsäterapiasta.