Siirry pääsisältöön

Miten saat jalat tehokkaasti juntturaan...



Niinpä. Viikon sairastelun jälkeen uskaltauduin tiistaina pienelle testilenkille. 51:18, 6.16 km avg 128 bpm. Ihan hyvältä tuntui, kalenterin mukaan olisi pitänyt tehdä pieniä 200 m vetoja mutta jätin ne vielä väliin. Keskiviikkona oli vuorossa hallitreeni. Puolitoista tuntia tiukkaa settiä. Ensin lämmiteltiin pari ratakierrosta á 400 m. Sen jälkeen kierros kuusi kertaa, pienellä palautuksella. Rennosti puoleen väliin, siitä kiihtyvää vauhtia takasuora ja loppusuora rennosti ja lujaa, ei ihan täysillä kuitenkaan. Viimeinen kierros sitten kunnolla alusta asti, sellaista vauhtia ettei hyydy lopussa. Nyt viimeinen suora aivan täysillä. Meni hyvin, ei tuntunut pahalta sairastelunkaan puolesta. Juoksun speksit 19:08 min, 3.04 km sykkeet 136/168.

Sitten sopivan pituinen matka tasajalkahyppyjä ja se 10 kertaa. Pieni palautus ja sama etenevää askelkyykkyä 5 kertaa. Siinä tuntui jo alussa aika voimattomalta. Normaalisti pidän tuota hyvänä ja vahvana treeninä, loppua kohti hapottaa. Nyt se happohyökkäys oli jo alkumetreillä. Loppuun vielä corea. Linkkuveitsiä, lankkua ja lantion nostoja 3 kierrosta. Lankun minuutti oli tuskaa sillä jaloista puuttui pito kokonaan. Lankku ei mielestäni ole paha liike, nyt tutisi jalat heti alkuunsa. Ovela tunne kun etureidet oli ihan hyytelönä. Pikaiset venytykset. Kotona yritin myöhemmin venytellä paremmin mutta en pystynyt niitä tekemään sillä jalat olivat edelleen ihan hyytelönä.

Vedoilla ensimmäiset hapotukset
Seuraavana päivänä vielä töissä rappusia kapuessani totesin että edelleen on makaroonina. Ymmärrän että se johtuu siitä etten ole hetkeen tollaista tehnyt mutta silti yllätyin että se vei voimat totaalisesti. En tiedä onkohan sillä vaikutusta että olin ollut kipeenä, tuskinpa. Ei kait se lihaksiin noin olisi vaikuttanut kun en ole missään kuumeessa ollut, toisaalta flunssahan on kyllä kokonaisvaltaista sekin. Vasta parin päivän päästä tunsin jotain vatsalihaksissakin.
Torstaina kävi polkemassa wattipyörää tunnin ajan. Ajattelin jospa se olisi sopivaa palauttavaa liikuntaa. 1:09:45 avg 110 bpm. Leppoisaa oli. En kyllä huomannut että se olisi mitenkään auttanut palautumiseen. Varovaisesti yritin venyttelyä. Se ei oikein tuntunut mukavalta. Pidemmät huollot tein vasta perjantaina.


Lauantaina oli aikainen startti pitkälle juoksulle. Treenitehdas on the Road again, klo 8.00. Meitä lähti stadionilta viisi kaveria kohti Yyteriä ja takaisin. Edelleen oli jalat muussina, epäilin vähän että jos joudun puskakäynnille kuka minut sieltä nostaa ylös...no, itse pääsin kuitenkin. Asfaltilla juoksu sekin tietty täräyttää jalkoja jotka jo oli valmiiksi jäykät. Hyvin kuitenkin sujui. Toisaalta tunnin päästä jo rupesi tuntumaan siltä että olisi juossut jo montakin tuntia. Lopetin 31 kilometriin, jalat olivat jo finaalissa. Toisaalta myös oli lähdettävä mummuttelemaan, oli tulossa 1 vee yökylään. Oli muuten haastavaa puuhastella näillä koivilla yksivuotiaan kanssa.
Jalat ei olisi noin jumiin menneet ilman tuota treeniä viikolla. Varsinaista köpöttelyä oli illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Sunnuntaina kävin illalla palauttavalla hölkällä. Lauantain juoksuun meni aikaa 3:58:15, 31 km  avg 135 bpm. Sunnuntaina 47:53, 5.45 km avg 122 bpm.

Marraskuu on todella pitkä ja pimeä


Maanantaina keskityin jalkojen huoltamiseen faskiapallolla, pikkuhiljaa helpottaa. Illemmalla oli lähdettävä haukkaamaan happea, keli olikin oikein raikas vaikkakin lohduttoman pimeää. Kolmen kilsan kävelylenkki johon kului aikaa n. kolmevarttia. Tiistaina jo aamutuimaan tunnin verran kunnon syvävenyttelyä.

Saattaa olla että paikat aukeaa huomiseksi, tiedossa taas lihaskuntoa ja onneksi myös liikkuvuustreeniä. Onhan se kiva että tuntee kropassaan jotain tehneensä, mutta joskus on hyvä muistutella itseään että kehonhuoltoonkin pitää panostaa säännöllisesti, siinä saattaa muuten käydä niin että yhden kunnon treenin jälkeen sitä palauttelee viikon.

Nyt juoksua kertyi jo 43.6 km. Lauantain pitkiksen jälkeen kyllä huomasi että noita pitkiä pitää nyt ruveta taas tekemään, viime aikoina jäänyt lenkit vähän vähemmälle kun ajatellut että tekee jotain muutakin kuin vain juoksee. Ei auta, jos meinaa keväällä yrittää maratonia on ruvettava hommiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...