maanantai 25. marraskuuta 2019

Pinkjärven luontopolku


Marraskuun luontopolkuhaaste saatiin patikoitua nyt sunnuntaina. Kohteeksi valikoitui Pinkjärven luontopolku Eurajoella. Eihän tämäkään kaukana ole mutta joka tapauksessa taas ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan. Polku oli n. viisi kilometriä pitkä ja meni aika joutuisaan. Pääasiassa helppoa polkua vaikka paikoitellen aika juurakkoista ja märkääkin. Alkuun kyllä jouduttiin etsimään tienhaaraa josta polun alkuun päästäisiin. Opasteet eivät olleet ihan helposti löydettävissä.

Edellisenä tiistaina kävin illalla vielä palauttavalla lenkillä, 45 min 6.08 km avg 134 bpm, aamupäivän kunnon venytysten jälkeen paikat olivat kohtalaisen kepeässä kunnossa.
Keskiviikkona totuttuun tapaan Karhuhallissa. Nyt ei ollut ihan niin rajua menoa kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin tosi hyvää tekemistä, alkulämmittelyn jälkeen lihaskuntoa kehon painolla ja tiesi kyllä tehneensä jotain tunnin päätteeksi. Iki-inhaa burpeeta yms. kivaa.

Torstaina hierojalla. Alaosaston vuoro, vielä pitää mennä uudemmankin kerran, tekemistä on. 
Perjantaina aamulla jo juoksemassa, iltapäivällä fyssarin vuoro (tällä kertaa olkapää). Siitä johtuen siis kävin tekemässä ennen töitä kolmen kilsan testilenkin. Ensin lämmittelyksi hölkkää kolmen kilometrin päähän ja sieltä takaisin niin lujaa kuin pääsee. Testi meni paljon huonommin kuin viimeksi, mutta tästä on hyvä taas jatkaa, 3 km/15:52, (5:04,5:33,5:25) sykkeet 158/162. Mainittakoon että vauhti hyytyi lopun ylämäissä. Yhteensä siis 6 km aamulenkki.
Lauantaina uimatreenit, pääasiassa tekniikkaa. Uintia kertyi kilometrin verran.

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin kaverin kanssa kohti Eurajoen Pinkjärveä. Siellä oli sopivan mittainen luontopolku pienelle sunnuntaireissulle. Reitti on keskivaativa, sopii sekä päiväretkeilijöille, aloittelijoille ja lapsiperheille. Polku n. 5 kilometrin pituinen ympyräreitti. Matkan varrella oli kaksi laavua, Vuotavan kaksoislaavu ja Mustalahden laavu. Ensimmäisellä laavulla oli ihan ruuhkaa joten jatkettiin matkaa. Toisella laavulla ei sitten ollutkaan kuin hiillos nuotiolla ja harmittelimme ettei tullut retkimakkaroita mukaan! Opaslehtisen mukaan olisi ollut myös kuivakäymälät molemmissa, en niitä kyllä nähnyt joten ne olivat siis sopivasti poissa silmistä.




Vaikka reittikuvauksen mukaan polku on helppoa aloittelijoillekin, oli se mielestäni ihan sopivasti teknistäkin. Aikalailla juurakkoja ja kivikkoakin, kovin märemmässä kelissä olisi ollut aikalailla liukasta. Sopivilla jalkineilla on turvallista kulkea ilman liukastumisen vaaraa. Reitti kulki pitkään pitkin järven rantaa joten maisemat olivat hienot. Itse kyllä mieluiten tykkään kulkea keskellä metsää, siellä vasta kaunista onkin. Koska ei tuullut huomasi kuinka ihanan hiljaista ja rauhallista olikaan. Taisi kerran kuulua muutaman mönkijän äänet. Eväitä syötiin järven rannalla ja aika piankin loput eväät sitten laavulla. Järven pinta oli jo pienessä jäässä. Tuulisimmissa paikoissa pinta vielä liplatteli. Reitti oli kuitenkin nopeakulkuista vaikka vähän epäiltiin ehtiikö pimeä yllättää. Varoiksi oli kyllä otsalamppu mukana. Aikaa meni 2:11 ja siihen sisältyi myös tauot ja matkaa tuli 5,56 km. Todella kiva reitti jonka pitää kyllä patikoida uudelleen.


Tietoa kohteesta löytyy esim. täältä;  http://www.outdoorssatakunta.fi/
Reitti oli hyvin merkattu ja hyvässä kunnossa, ainoa miinus tulee siitä että kasitieltä kääntyessä jouduttiin sehlaamaan eestaas pariin otteeseen kun ei ollut kunnon opasteita. Selkeä opastaulu löytyi vasta siinä vaiheessa kun ensin oli  löytänyt oikean tienhaaran josta kääntyä. Samoin opasteet joilla olisi löytänyt suoraan lähtöpaikalla olleeseen pieni parkkipaikkaan olivat vähän heikot. Nyt tietenkin osaamme ensikerralla ensimmäisellä yrittämällä.

 

Sunnuntain pitkis ja spinni jäi taas minulta väliin tämän extemporepatikkareissun vuoksi. Mutta ei paniikkia, juosta ehtii ja pyörää polkea lopun talvea.


Retki päätettiin Verkkorannan avantouintipaikalle. Sitäkin googlailtiin tovin kunnes tajusin että sehän on käytännössä Krikutillin rannassa. Sekin oli ihan ensimmäinen kerta tuolla saunassa meille molemmille. Kyseinen avanto on avoinna kolmesti viikossa klo 16-21. Oltiin siellä sopivasti heti neljän jälkeen ja ihan oli lauteet melkein täynnä jo siinä vaiheessa. Vähän jännitti uusi paikka ja kylmä meri. Löylyt oli makeat ja vesi tietenkin jäätävän kylmää, ainakin ekalla kerralla. Pulahdettiin viisi kertaa ja tällä kertaa se oli oikein riittävä määrä. Viimeisen kerran jälkeen rupesi kroppaa nipistelemään ja kaveri sanoi että siltä pitääkin tuntua, veri lähtee kiertämään. Minulta siis vaati viidennen kerran ennenkuin lähti verenkierto liikkeelle. Taikka sitten vasta viimeisellä kerralla olin vedessä tarpeeksi kauan. Mahtava olo tuli ja tuonnekin pitää mennä uudestaan! Saunaa pitää yllä pieni seura joten kiitokset heille. Uintimaksu oli hurjat 2 euroa ja siihen sai vielä kaffettakin samaan hintaan! https://luviantalviuimarit.fi/









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti