Palauttelua pitkän kaavan mukaan

Pikkuhiljaa rupeaa olemaan olo että pitäisi jo mennä täysillä eteenpäin. Hettapallaksen jälkeen olen ottanut kyllä todellakin rauhallisesti. Tuntui että palutuminen lähti heti hyvin käyntiin, olo oli pirteä eikä isompia jumeja ollut. Polvi palautui nopeasti ennalleen. 

Sain kyllä neuvoja että palautuminen kestää pitkään eikä siis kannata hätäillä. Muutama päivä juoksun jälkeen sitten vasta huomasikin ensimmäisiä rasituksen oireita, pohkeet eli omaa elämäänsä ja muistutti kyllä levon merkityksestä.

 

Kesälomakin loppui sopivasti kisaan joten päivät kuluivat töissä pääosin seisten joten sekin varmaan vaikutti jalkoihin. Sattui myös olemaan kesän helteisimmät päivät joten niistä sai nyt mökilläkin nauttia ilman pakottavaa tarvetta treenata. Tuntuu näin jälkikäteen ettei mitään liikuntaa sitten harrastettukaan mutta paremmin tarkastellessa on jotain tullut tehtyäkin. 

Ensimmäinen varovainen juoksulenkki tuli tehtyä viikko ultran jälkeen. Suuntasin poluille ettei jalat turhaan rasittuisi asfaltilla. Tunti ja 7 kilometriä, keskisyke 132. Lopussa kyllä tuntui meno raskaammalta, lähinnä syke tuntui nousevan. Selkeä merkki palautumattomuudesta. Tämän lenkin jälkeen tajusi kuinka jumissa paikat onkaan, oli aika tönköt jalat ja persus.

Fillarilla mustikkapaikalle

Nemo ja Marttakin mustikassa

Uimassa olen käynyt useampaan kertaan, Yyterissä ja Fatijärvessä ja mökin rannassa ja pyöräilemässä. Sekä läskipyörällä että maantiepyörällä.

Toinen kunnon juoksulenkki oli myös maastossa, tunti ja 7,9 km avg 131 bpm. Siinä välissä pulahdin uimaan ja siitä sitten juosten kotiin. Päälle maantiefillarilla 1:57 37.85 km avg 119 bpm. 

Kuopuksen kanssa käytiin myös stadionilla tekemässä rapputreeniä, voimaa ja liikkuvuutta yms. ja siitä maauimalaan, 700 m. uinti, sitten oli jo kiire taas eteenpäin. Kiva treeni.

Niemen Lenkkiryhmä stadiontreeneissä

Elokuu alkoi torstain työmatkapyöräilyllä. Yhteensä 38,6 km. Perjantaina töistä suoraan Porin metsään maastolenkille, 1:00:09, 8.01 km avg 135 bpm.

Lauantaina kovat poltteet juoksemaan, yritin pitää lepopäivänä. Siivousta ja pari tuntia mustikkametsässä.
Sunnuntaina pitkästä aikaa kunnon maastolenkki, 2:18:25, 16.32 km avg 141 bpm.

Viime viikon lauantaina olin seuraamassa Säkylässä kun iso joukko treenikavereita oli kisaamassa Säkylä Triathlonissa. Osa mukana ensimmäistä kertaa. Upea seurata muiden iloa ja hauskaa tekemistä, hyviä suorituksia ja itsensä ylittämisiä. Mahtavaa! 

Olen kantapään kautta oppinut että ikinä ei pidä sanoa "ei ikinä".

Niin, ei sitä tiedä jos  ensi kesänä itsensäkin sieltä löytää. Saattaa olla että kärpänen vähän näykkäsi...

Nyt kuitenkin mennään kohti Nuuksio Trailia. Paniikki iski tänään kun tajusin että olen menossa maratonille. Pitäisikö treenata, miten pitäisi treenata..voi mahoton näitä omia ajatuksia. Jotain kutenkin tarttis tehrä...