Siirry pääsisältöön

Herrainpäivien luontopolulta Seitsemisen kansallispuistoon


Tällä viikolla ei montaa lenkkiä tehty mutta ne olivatkin sitten sitäkin laadukkaimpia!

Maanantaina kiva polkulenkki treenikaverin kanssa Ruosniemen metsässä, siellä on teknistä polkua oikein riittämiin. Aamulla vielä satoikin reippaasti joten keli oli heti sateen jälkeen suorastaan ihanan vihreä, vehreä ja virkistävä. Kympin lenkkiin meni aikaa 1:37:37 avg 134 bpm. Illalla vielä crosstraining-treeni. Tiistaina fyssari, tällä kertaa käsiteltiin jumittavaa selkää. Keskiviikkona jäi parikin suunniteltua treeniä väliin jalassa olevien muutaman tikin vuoksi.
Torstaina suuntasin lenkin Yyteriin hyvissä ajoin jo iltapäivällä. Aurinko paistoi ja oli miltei hellettä. Hetken mielijohteesta kurvasin nyt vähän eri suuntaan kuin normisti ja kävin kiertämässä Herrainpäivien luontopolun. Varsinainen luontopolku on vain n. kilometrin mittainen mutta aivan upea. Juurakkoakin löytyy sen verran että voi polkujuoksuksi kutsua ja maastopyörälläkin on ihan tarpeeksi tekninen reitti. Juoksulenkin pituudeksi tuli 11,43 km ja aika 1:38:45. Keskisyke 142.
Perjantaina pähkäilin taas pitkään käynkö tekemässä mäkivetoja vai en. Onneksi satoi sen verran että jäi tekemättä. No, päädyin lopulta pitämään perjantain huilipäivänä. Paikat on niin juntturassa että venyttelin illalla sitten pidemmän kaavan mukaan.

Ruosniemen polkuja

Ruosniemi

Herrainpäivien luontopolku

Herrainpäivien luontopolku

Herrainpäivien luontopolku

Sunnuntaina lähdettiin pienellä porukalla Ikaalisiin Seitsemisen polkujuoksukisaan. Ensimmäistä kertaa kyseisessä tapahtumassa ja jäi tosi hyvät fiilikset. Lähtö- ja maalialue oli Koveron perinnetilalla. Ihan perinteistä maalaismiljöötä. Osallistujia taisi olla lähes 150. Matkoina oli 6, 10 ja 19 km. Isoin osa ensikertalaisia, tämä kisa oli järjestyksessään neljäs ja kaikille varmaan jäi hyvät mielet kisasta. Se on parasta mainosta tällaisille tapahtumille. Suihkun sijaan pesulle piti pulahtaa viileään Kirkaslampeen.  Aika uniikkia sekin. Upea reitti kulki siis Seitsemisen kansallispuistossa. Todella teknistä reittiä puolet matkasta ja lopussa aikalailla sitten metsäteitä pitkin. Pitkoksia useampaan otteeseen, niitä oli kiva juosta. Maisemat oli hienoja, ihania polkuja ja pitkoksia ja välillä putkahteli joitain järviäkin näköpiiriin. Juoksun jälkeen pysähdyttiin pienen matkan päässä olevalle luontokeskukselle murkinoimaan.


Tässä mennään jo Seitsemisen poluilla
 




Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ei onneksi liian kuuma. Suunnitelmissa oli lähteä ihan rauhassa. Alusta asti maasto kuitenkin oli todella teknistä juurakkopolkua. Siinä ei oikeastaan pysty hiljaa menemään kun pitää poukkia joka suuntaan reippaalla askeleella. Kaikki lähtivät myös samaan aikaan joten poluilla oli jonkin aikaa tiivis tunnelma. Ehkä se alku oli liian reipasta sillä huomasin etten ihan pysty kevyesti menemään. Askel ei ollut raskas ja muutenkin olo ok, mutta jotenkin teki tiukkaa tuo meno. Alun kilometritkin tuntui kovin hitaasti vaihtuvan. Reitti ei kovin mäkistä ollut joten korkeuserot eivät haitanneet. Lopussa ehkä vasta tuli muutama lyhyt mutta vähän jyrkempi ylämäki. Loppumetreillä ne sitten tuntuivatkin jo haastavilta nekin. Loppumatkassa reitti kulki aika pitkään metsäteitä pitkin, siinä vaiheessa jouduin kylläkin vähän puuskuttelemaan ja pariin otteeseen kävelemäänkin. Energiaa ja juotavaa onneksi oli matkassa. Olo oli kyllä sellainen että työtä piti vähän tehdä, tuntui että olin ollut liikkeelläkin jo aivan liian monta tuntia.

Loppuaika oli 2:17, garminin mukaan matkaa oli vain 18.43 km vaikka oli ilmoitettu 19. Sykkeet 151/179. Keskivauhti 7:26 min/km. Ei siis ihan suunniteltu pk-vauhtinen leppoisa polkukisa mutta ehkä hyvää treeniä Nuuksioon.
Olo oli juoksun jälkeen ihan hyvä, illalla myöhemmin vasta kotona tuli kummaa päänsärkyä ja outoa huonovointisuutta. Otin lopulta vain buranan ja menin nukkumaan. 8,4  tunnin yöunien jälkeen olo oli aivan hyvä. Ehkä se vain kertoi kovavauhtisesta kisasta.


Tällä viikolla tuli liikuttua vajaa 7 tuntia ja siitä juoksua n. 40 km.
Osa kisakuvista järjestäjien sivuilta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...