Siirry pääsisältöön

Parin viikon treenit ja muuttuneita Suunnitelmia


Tiistaina oli lomapäivä ja olinkin suunnitellut jo että käyn rauhassa lenkillä tai uimassa yms. Sainkin yllättäen ajan fyssarille jo aamulla joten päivä menikin rennosti vailla treeniä. Käsittelyn saivat pohkeet ja reidet, joten ei kannattanut lähteä juoksemaan. Taisivat olla aikalailla jumissa, käsittelykin tuntui monta päivää.
Koska tiistain kevyt pk-lenkki jäi väliin, kävin keskiviikkona hölköttelemässä kevyesti ennen jumppaa. Töiden jälkeen Katinkuruun, 47:21 6,2 km avg 132 bpm. Sen jälkeen tunnin tehokas kuntopiiri. Juoksulenkki oli taas sellainen perinteinen, kolme kilometriä takkuavaa ja raskasta, ei mitenkään nautinnollista. Kun käännyin takaisinpäin, olo keveni ja mieli jotenkin avautui...huomasin haistelevani metsän ja puunhakkuun ihania tuoksuja ja seurailin puiden latvoja ja kevään etenemistä, kaikenlaista hömppää. Mutta siis fiilis nousi ihan taivaisiin. Hyvää terapiaa ja endorfiinejä korvien väliin.

Vielä ei stadionille pääsee treenaamaan.

Torstai-iltana olin jo menossa hallille, valmiina vetotreeniin kun kuulin ettei vuoroa ollutkaan. Tuli siis siitäkin lepopäivä. Ei ollut kuin sisäkamat mukana joten se siitä.
Perjantaina aamulla uimaan ja testaamaan kauan odotettuja uimalaseja. Edellisellä kertaa menikin vanhat rikki joten tilaus saapui juurikin oikeaan kohtaan. Uitua tuli 1100 m.

Sunnuntaina aamulenkki juoksukamujen kanssa. Juostiin kolmen naisen voimin rentoa peekoota 2:13 14,9 km avg 121 bmp joten mainio aamunavaus. Lenkki meni nopsaan monenmoisen höpinän merkeissä.

Viikko oli sattuneista syistä vähän vajavainen liikunnan suhteen, treeniä vain nelisen tuntia ja kilometrejä kertyi 21,1.
Helmikuussa juoksin kuitenkin mielestäni hyvät 133,7 km.

Toisella viikolla tiistain vuoro oli taas juosta Katinkurussa vk2:sta. Taas kerran koitin keksiä jotain tekosyitä lähtöön. Mitäpä jos tekisi ihan vaan pelkän kevyen lenkin... jokatapauksessa kun pääsin kohtaan mistä piti alkaa reipas vauhti niin alkoihan se. Treeni onnistui ihan hyvin alkutakkuilusta huolimatta. 46:01 6,76 km avg 141 bpm. Vetojen vauhdit 5:30 molemmin puolin.

Sisähallikin on jo käynyt tutuksi

Keskiviikkona Karhuhallissa treenitehtaan kanssa, pyramiditreeni ja loppuun kilsan veto, joka meni aikaan 4:42. Yhteensä 36:18 5,58 km sykkeet 145/176.
Karhuhallissa torstainakin ! Vetotreeni taas. 500 m x 6 . 55:48 8,22 km sykkeet 145/174. Vedot välillä 4:44 -5:28. Hyvä treeni. 
Nyt tuli kolmena päivänä peräkkäin vetoja, toisaalta en luulisi niiden kuormittavan liikaa sillä ajallisesti ne eivät ole olleet pitkiä.
Perjantai ja lauantai olivatkin sitten molemmat palauttavaa uintitreeniä. Ensin 1500 m vaparia tunnin verran ja toisena päivän enemmänkin tekniikkaa. Tekniikkatreenin ohessa veikkaisin että matkaakin tuli se kilometri. Uintitreeni oli erityisen hauskaa tällä kertaa, tahdistus-uintia ja kylki-uintia mikä oli ihan uusi juttu minulle ja olikin kivaa, siis se jopa sujui hyvin. Sen pitäisi auttaa potkutekniikkaan. Tahdistuskin meni suhtkoht ok. Loppuun tehtiin 25 m nopea yhteislähtö ja yllätyin että pysyin ihan muun porukan perässä. Mulla on ollut vaikeuksia vasemman käden asennon kanssa ja nyt kun oltiin tiiviisti vierekkäin niin huomasin että pakosti korjasi käden asentoa kun oli toinen uimari ihan vieressä. Edistystä siis !























Sunnuntaina aamulenkiksi pitkä ja rauhallinen Hippokerhon kanssa. Hippokerho treenaa kesän polkujuoksuihin. Tänä kesänä niitä on nyt tiedossa kolme kappaletta. Sunnuntailenkki kesti 2:54:21 21,35 km avg 125. Keli oli aurinkoinen, viima teki paikoitellen kylmäksi mutta oikein onnistunut juoksu.
Toisen viikon treenit runsas 7 tuntia ja kilometrejä kertyi 41,9 .

Surullisen perhetapahtuman vuoksi jouduin luopumaan karhuviestipaikastani, joten se tänä vuonna
jää väliin. Siitä seuraava tähtäin taitaakin sitten olla puolikas Yyterissä toukokuun alussa. 


Kesä- ja heinäkuun kohokohdat on selvillä, lokakuun polkuhippoihin arpa vetämässä. Yllättäin näppäiltiin Hippolaisten kanssa ilmot sisään syyskuun alkuun, Nuuksio Classic Trail Maraton. Onneksi on yhtä pöljiä juoksukavereita jotka ei liikoja mieti kun mennään ! Tulee olemaan ensimmäinen käynti Nuuksion kansallispuistoon.

Hippojen geelitauko.
Nappulat poskessa  kuten näkyy.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...