Siirry pääsisältöön

Vauhti kiihtyy...

Viime sunnuntain pitkä lenkki taisi olla ihan nappisuoritus sillä se ei jäänyt mihinkään jumittamaan, kokonaiskuormitusta ei siis tullut 3,5 tunnin lenkistä liikaa. Maanantain jokatapauksessa pidin lepopäivänä ihan vain varmuuden vuoksi. Siis en ängennyt edes salille...

Tiistaina oli ihan tunnin peruslenkki, tein sen vasta illemmalla. Keli oli koko päivän tosi harmaa ja sateinen, räntää ja vettä tuli vuoron perään. Ankeaa. Mutta positiivisesti ajatellen uusi lumihan on vanhan surma, sanotaan. Ehkä tuo kevät keikkuen tulevi...
Keskiviikkona kokoonnuttiin taas Treenitehtaan karhuviestiporukan treeneihin. Nyt ei ollut tekniikkaa vaan pelkkää juoksua. 15 kierrosta 400 m radalla, eli 6 km, ”kisavauhtia”. 
No kun en ehtinyt etukäteen miettiä mitä vauhtia pitäisi mennä, enkä onnistunut mittariin laittaa näkymää missä olisi vauhti niin lähdin vaan juoksemaan. Sellaista sopivaa vauhtia. Mun osuus karhuviestissä on vain runsas 5 km. Nyt tämän kuuden kilometrin keskariksi tuli 5,32. Ihan hyvä. Tiedän kun kisassa saa lapun rintaan niin vauhti on ehkä hieman kovempi...
Torstaina lepopäivä, shoppailua sen sijaan...vaikeeta löytää vaatteita kun kerrankin ostaisi jotain muuta kun juoksuvaatteita!

Keväisiä kelejä...

Perjantaina töiden jälkeen Porin metsään. Keli oli alussa tosi jäinen mutta onneksi Katinkurun reitti oli hyvässä kunnossa ja hiekoitettu. Ei vedoista olisi tullut mitään jos olisi pitänyt pelätä ettei pysy pystyssä. Vuorossa tonnin vetoja x 4.  En taaskaan miettinyt vauhtia vaan koitin juosta tasaisesti ja vedot onnistui ihan hyvin, 4.46, 5.08, 5.06 ja 5.08
Lauantaina olin virkeenä jo aikaisin aamulla, koira herätti 6.45. Aamupuuron jälkeen lähdin salille ja sen jälkeen taas shoppailemaan. Kyllä sekin peekoosta kävi kun sai miltei kaikki kaupungin liikkeet käydä läpi että löysi tarvitsemansa...illalla vielä happihyppelyllä Martan kanssa metsässä.


Sunnuntaina pitkä lenkki. Vaihteeksi oli aamu ilman pakkasasteita. Tuuli oli sitten sen verran navakka että samat talvivermeet oli päällä edelleen. Onneksi. Startti oli klo 9 aamulla ja meitä oli treenitehtaan yhteislenkillä 7 henkeä. Kaksi tuntia ja 17,5 km. Hyvä lenkki taas, kiva juosta välillä isommalla porukalla. Keli oli tosi jäinen ja röpelöinen joten varovasti sai paikoitellen mennä. Keskisyke oli 142.

Joskus arveluttaa osallistua pitkille yhteislenkeille, jos ne vaikka menee liian lujaa tai mitä sanoisi kun jossain vaiheessa joutuisi, ehkä, piipahtamaan puskassa...ai kauheeta ! Tulipa taas todettua että kaikilla on samat mietinnät ja että ykköset ja kakkosetkin on aivan tuttua kauraa muillekin...

Minulla on ranteessa suunnon ambit 2r kello ja se on viime aikoina tökkinyt sitten pahemman kerran, taas. Tekisi mieli vaihtaa ihan toiseen merkkiin. Harmittaa kun joutuu kytkemään kellon aina piuhan päähän ennenkuin saa mitään dataa ulos. Viime aikoina en ole jostain ihmeen syystä saanut niitä ladattua ollenkaan. Tiedot siirretään Moveslinkin kautta ja se nyt oli koneelta hävinnyt kokonaan. Yrityksistä huolimatta en saanut sitä ladattua uudestaan. Pistin suunnolle sähköpostia ja varmaan viikko meni ennenkuin sieltä vastattiin. Nyt kuitenkin sain moveslinkin toimimaan ilman kummempia toimenpiteitä ja sain siellä odottaneet 19 lokia siirrettyä! Katsotaan miten ensikerralla onnistuu. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...