Siirry pääsisältöön

Vetoja, lyhyistä pitkiin ja upeita kevätkelejä



Maanantaina katselin pitkin päivää pihalle auringonpaisteeseen. Työpäivä venyi turhan pitkäksi mutta ehdin  ulos vielä auringon paisteessa. Maanantain treeni oli 10 km peekoota. Pakkasen puolella oli keli, vähän tuulinen joten pistin ihan talvivermeet vielä päälle. Hyvä niin, tuuli oli kuitenkin aika napakkaa joten kylmää oli, kun pääsin pois vastatuulesta niin vähän helpotti. Jalkaan pistin hokat ja ne jotenkin oli ”kovat” asfaltilla. Kolmen kilsan jälkeen suuntasin metsään ja siellä ne olivat oikein mainiot. Koska öisin on ollut aikalailla vielä pakkasia olivat polut ja metsätiet hyvässä kunnossa, lumisia ja vähän jäätäkin välillä mutta hokat pitivät hyvin.  Pitkästä aikaa oli nautinnollista hölkkäillä lumisilla poluilla. Sininen taivas ja luminen maisema kyllä hiveli kaikkia aisteja. Tuli kyllä muutamaan otteeseen pysähdyttyä ja  nautittua maisemasta. Kiersin Yyterin kautta kotiin ja sielläkin lunta riitti. Lopulta kilsoja tuli vähän yli 11. Mukava treeni ja leppoisa, ei tarvinnut kellon kanssa kisata.



Tiistaille oli varattuna vetotreeniä. Valmistauduin jo pidempään vk-rypistykseen kun tajusinkin että nyt olikin vain pieniä vetoja! Hyvä sillä niistä minä pidän, ne ei ole liian raastavia. Peekoon päälle 5 x 4 sähkötolpanväliä, 2 tolpan väliä kävelyä, 2 hölkkää ja sitten taas 4 tolppaa täysillä. Peekoota kotiin. Oliskohan vedon pituus n. 200 m. Helppo seurata noita tolppia eikä katsoa että tulee tietty matka täyteen. Taisi silti mennä yksi ylimääräinenkin kerta. Treenistä tuli hippasen yli 6 km. Tuuli oli taas tosi kylmää, vaikka aurinko paistaa on nämä kevätkelit aika petollisia.

Tällä kertaa asfalttia pitkin...
Keskiviikko oli karhuviestiporukan treenipäivä, juoksua pääasiassa. Lämmittelyä ja satasen vetoja. Päälle muutama kierros palauttavaa ja viimeinen kiihdytellen. Hyvin kulki. Saatiin jopa livekuvaa vedoista. Sain myös Porijuoksun pokaalin! Olihan sekin hieno!

Pokaali löysi omistajansa...
Torstaina kävin salilla ennen töihin menoa. Kunnon jalkatreeni pitkästä aikaa. Ensiviikko pitää ottaa iisimmin ettei jalat jumita karhuviestissä. Pitkäperjantain käytin hyötyliikuntaan joka minulla kieltämättä on vähäistä ollut viimeaikoina. Siis siivosin ! Koko päivän. Eikä edes kaikkea saanut tehtyä. Aamulla aloitin ja illalla lopetin ja jätin sitten päivän treeninkin väliin.
Lauantaina lähdin Yyteriin ulkoilemaan, hotellilla oli ulkoilutapahtuma ja ranta olikin täynnä ihmisiä. Aurinko helli ja muutenkin siis aivan mahtava tuuleton ilma. Nautin ihan vain ilmasta, kävelin rannalla ja katselin maisemia. Upeaa.






Kolmisen tuntia tuli ulkoiltua. Kävin kotona vähän haukkaamassa jotain ja lähdin sitten tekemään edellisen päivän väliin jääneen treenin. Pistin jo kesälenkkarit alle, mutta vielä vähän paksumpaa trikoota. Kieltämättä lämmitti. Vuorossa siis taas vetoja, 5 x 1000 m. Jotenkin tuntui että energia oli vähissä, ehkei aamun puuro ja pizzapala iltapäivällä oikein riittänyt. Taisi yksi banaanikin mennä. Mutta viisi vetoa tuli tehtyä ja lopulta ne kyllä meni oikein hyvinkin. Kilometrejä kertyi 10.

Sunnuntaiksi on vielä luvattu yhtä kaunista keliä, viikon pitkis pitäisi tehdä ja mielessä olisi eväsretki Munakariin...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...