Siirry pääsisältöön

Kohti Karhuviestiä...

Maanantai olikin miltei koko kehon huoltopäivä.
Aamulla fyssari kohenteli olkapääosastoa, mulla on kyllä senverran näppärä fyssari että hän pisti samalla kuntoon myös sen taannoin kipuilleen kantapäänkin,
Nilkastakin löytyi jokin lukko mikä aukaistiin. Iltapäivällä olikin vuorossa eri fyssari, joka taas käsitteli jalkoja. Sieltäkin löytyi jumitusten syyksi liian tökköset etureidet....yllätys yllätys...
Mutta nyt on jalat kepeenä uusiin koitoksiin.
Maanantai olikin sitten sattuneista syistä lepopäivä. Yksi treeni jäi tekemättä.

Aamuaurinko pilkotti  taivaanrannassa kun lenkki oli jo loppusuoralla


Iltalenkillä auringonlaskun aikaan

Tiistai oli extrapäivä, päätin tehdä sen maanantain treenin jo aikaisin aamulla.
Kamppeet olivat jo illalla valmiina odottamassa, kummasti kieriskelin aamulla sängyssä ja mietein noustako ylös vai en. Jos vaikka on taas yli kymmenen astetta pakkasta, silloin en ainakaan lähde. Mutta jos on alle 10, pitäiskö silloin mennä..
Nousin kuitenkin sillä mielellä petistä että on sinne lenkille mentävä. Ensin peekoota n. 3 km ja sitten vauhtileikittelyä takaisin. Keli oli loistava, pakkasta oli alle 10. Matkalla tajusin että tästähän saadaan yksi juoksuhaaste suoritettua, nro 33, juoksin auringon noustessa. Olin kotona aamupuurolla jo seitsemän jälkeen. Illalla kävin sitten vielä juoksemassa sen normi pk-lenkin. Nyt juoksin auringon laskiessa.

Testasin iltalenkillä myös uudet Hokat. Alussa oli vähän asfalttia mutta siirryin lumiselle polulle ja kunhan jalat lämpesivät ja muotoutuivat tossuun, niin juoksu oli oikein mukavaa ja rullaavaa. Ensivaikutelma Hokaan on oikein positiivinen. Nyt vaan odotellaan että metsästä lumet sulaa niin pääsee testaamaan kunnon poluille.

Keskiviikkona vuorossa hallitreeniä. Juoksutekniikkaa ja vähän vetojakin. Kun oli saatu jalat maitohapoille niin otettiin kunnon 1 kilometrin veto. Juoksin aikaan 4,52 ! Ihan kuin olisi karstat taas lähtenyt liikkeelle, keuhkorakkulat poksahteli siihen malliin ! Sitten vielä päälle eteneviä askelkyykkyjä niin reidet tutisi ihan kunnolla. Torstaina kävin salilla palauttelemassa kuntopyörällä ja tein ainoastaan keskikroppa- ja ylävartalotreeniä.


Perjantain kunniaksi kävin töiden jälkeen tekemässä päivän treenin, pitkiä mäkivetoja x 8. Siitä tuli haaste nro 7 ruksittua, juokse mäkivetoja. Lauantaina oli edelleen etureidet keskiviikon askelkyykkyjen yms. jälkeen niin jumissa että kävin salilla vähän palauttelemassa niitä kuntopyörällä. Samalla tein yläkroppa/keskivartalotreenin. Vieläkin jätin jalkaprässit pois.
Sunnuntaina olikin vuorossa viikon pitkis. Lähdin kaverin kanssa aamusella matkaan ja saatiin tehtyä tosi hyvä treeni. 3,27 h ja 24,6 km. Keskari 125 joten mainio aamunaloitus.


Kevään ensimmäinen haaste on jo aika lähellä, Karhuviesti. Siihen tähdätään ja sitten taas jatketaan seuraavaan...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...