Siirry pääsisältöön

Pori juoksu 2018

Tämä viikko on vähän helpompi kun pari päivää menee työreissun merkeissä. Maanantaina lepoa, kävin fyssarilla joka käsitteli noita koipia taas.
Tiistaina tein ohjelman mukaisen vk- lenkin. Kilsan verran lämmittelyä ja sitten pari kilsaa reipasta menoa. Keskari oli 5,26. Palauttavaa juoksua takaisinpäin sen kolme kilsaa.
Pakkasta ei ollut kuin 4 astetta, mutta järkyttävän kylmä keli. Varpaat lämpesi vasta kolmen kilsan jälkeen, ei olisi vielä kannattanut jättää pois niitä villasukkia...
Nyt kun tuo suuntokin toimii tiedonsiirrossa niin oli mukava huomata että kerrankin meni sykkeet ja vauhti tosi tasaisesti. Välillä tuntuu että syke varsinkin pomppii ihan mielinmäärin minne sattuu.

Keskiviikko ja torstai meni tosiaan työreissussa, junassa matkustamista ja hyvin syömistä. Pari pientä happihyppelyä pääsi tekemään.

Perjantaina pidin lomapäivän ja kuinkas sattuikaan mukavan aurinkoinen päivä. Aamupäivällä olin sopinut inbodymittauksen, edellisestä on jo aikaa miltei 5 kk. Tänä talvena olen käynyt salilla enemmän kuin koskaan ennen joten odotin että ainakin lihasta olisi tullut. Tulokset olivatkin tosi hyvät, lihasta tullut lisää ja rasvaa on ylimääräistä vain 900 grammaa....viskeraalinen rasva laskenut.
Jos tekisin jotain radikaalia muutosta ruokavalioon saisin varmaan pian tuon ylimääräisen kilon pois, mutta se nyt ei ole tämänhetkinen tavoite...painoindeksi jokatapauksessa normaalin rajoissa.
Mittauksen jälkeen suuntasinkin sitten tekemään päivän treenin. Vuorossa pitkät mäkivedot x 8.
Vedon pituus n. 200 metriä eikä siinä ehtinyt kulua kuin kymmenisen kaloria per veto, joten mäkitreenillä ei ihan heti isoja vaikutuksia painoon ole, tietty muuten erittäin kehittävää.  Jotenkin nämä kerrat tuntui kevyemmiltä kuin edellisen viikon vastaavat.
Onneksi perjantaina nautin raittiista ja aurinkoisesta päivästä sillä lauantai oli aivan erilainen. Pilvinen ja tosi navakka ja kylmä tuuli kävi ihan ytimiin asti.
Lauantaiaamuna kävin salilla joten vähän tuli lihaskuntoakin ylläpidettyä.

Pitkää ylämäkeä Katinkurun reitillä

Sunnuntaina suuntasin taas Porin metsään. Maauimalasta Porin Kuntoilijoiden järjestämä Pori-juoksu starttasi klo 12:00.
Keli oli tosi kaunis edellispäivään verrattuna. Lämpöasteita ja aurinko paistoi ja se todella lämmitti jo. Nyt ei oikeastaan tuullutkaan joten vaatetus oli himpun verran turhan lämmin. Matka 8,4 km. Reipas lähtö, alku pyörätietä pitkin ja sitten tienreunaa jossa todella aurinko porotti. Puolen välin jälken käännyttiin takaisin ja loppu olikin mukavempaa menoa sorapohjaisella ulkoilutiellä, metsän varjoissa. Keskivauhti oli oman mittarin mukaan 5,36 ja keskisyke 154. Olin oman sarjani 3. ajalla 47,04. En ihan ole tottunut näihin palkintosijoihin joten taas kävi niin että olinkin suihkussa kun palkinnot jaettiin. Pariin otteeseen ennenkin on jotain häslinkiä ollut vastaavissa tilanteissa..onneksi kaveri otti minunkin pokaalini joten saan sen myöhemmin! 

Pori-juoksussa hyvä juoksu josta mairea ilme..

Kyllähän tuolla alkumatkalla oli taas monenmoista mietettä, mahdoinkohan lähteä liian lujaa jne. Eka kilsa meniki vain himpun yli vitosen vauhtia. Mentiin kaverin kanssa yhtämatkaa lähemmäs puoltaväliä ja sitten joko minun vauhtini hiipui tai kaverin vauhti kiihtyi, mutta minä jäin sitten vähän jälkeen. Muistelin myös etteihän tätä nyt ole tarvetta mennä täysillä vaan tasaista vauhtia puskien maaliin...
Toisella puoliskolla oli enemmän ylämäkeä, kylläkin loivaa. Menin ne ihan hyvin  ja toivottavasti alamäissä sain vähän palauteltua, hah..tuskinpa! Joka tapauksessa sain jopa pienellä loppukirillä yhden naisen ohitettua ihan viimeisellä suoralla,  joten pakko olla tyytyväinen suoritukseeni.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...