Siirry pääsisältöön

Mitäs sitten jos juoksut loppuu

Polvivaiva vaan jatkaa omia menojaan. Ensimmäinen lääkäri mainitsi ettei välttämättä enään koskaan voi juosta. Hän nyt ei ymmärtänyt juoksijan sielunmaisemaa. En rekisteröinyt moista huomautusta. Mutta koska polvi edelleen vaivaa, rupesin kyllä miettimään että entäs sitten, jos ei enään juosta. 

Maalailin jo vaikka minkälaista kauhukuvaa, nivelrikkoa yms. Kai  sitä varmaan ihan pikkaisen voisi juosta, ihan vaan lyhkäisiä reittejä.  Mutta entäs jos ei, mitä tilalle? Onneksi verstaalta löytyy maantie- , gravel- ja läskipyörä ! Kyllähän niiden kanssakin aika kuluu. Sitten vaan ruvetaan pyöräilemään. Uintikin on sopiva laji polvivaivaiselle. Enköhän minä selviä. Ensimmäinen lääkäri sanoi että kortisonipiikkiä ei kannata laittaa toiseen kertaan jos ensimmäinen ei tehoa. Toinen sanoo että voi piikittää 1-3 kertaa. Katsotaan. Seuraava lääkäriaika on tilattuna.

Sunnuntaina sentään lähdin kuntosalille. Alkulämppärien ajan polvikin sai liikettä sen verran ettei ihan kylmiltään sattuisi mitään. Tunnin treenin tein niin etten rasittanut jalkoja. Hyvältä sekin tuntui. Maanantaina oli pakko lähteä ulos päivän työkoneen äärellä istumisen jälkeen. Lähdin Martan kanssa metsälenkille, kävellen. Nyt lenkin jälkeen polvi tuntuu ihan hyvältä. Ihan kuin se olisi vaatinut jotain liikettä. Tai sitten ei, katsotaan miltä se tuntuu seuraavana päivänä.

Polvi sitten yllättäen toipui. Kortisonipiikki lopulta siis auttoi. Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä kun aika oli varattuna. Kävin vielä röntgenissäkin sillä vähän mietin voisiko kyseessä olla nivelrikko. Polvesta ei kuitenkaan löytynyt muuta kuin pientä alkavaa kulumaa joten diagnoosiksi jäi ylirasitus. Mahtava homma, nyt saa taas painaa tukka putkella.

Keskiviikkona kävin salilla ja huomasi kyllä että nyt voi jo treenata rennommin, ei tarvi polvea varoa.


Nyt on taas syksy ja pimeä. Koiralle löysin kaapista heijastinliivin, mutta pitää vielä etsiä omanikin jostain komeron perukoilta! Olen ostanut nyt parit uudet juoksulenkkarit, olin tiukkana ja heitin toisesta päästä kahdetkin tossuparit roskiin!

Viikonlopun taidan vielä säästellä polvea ja keskittyä lihaskuntoon, heti marraskuussa sitten vähän juoksua. Lokakuussa muuten juoksin todella hurjat 8.2 kilometriä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...