Siirry pääsisältöön

Juoksua hiekkarannalla

Maaliskuun eka viikko olikin hyvä treeniviikko, ohjelmaa oli helppo noudattaa. Tuntuu että kevät tekee ryminällä tuloaan, sen myötä on myös motivaatio kohdillaan. Vaikkakin heti kun keväisempiin keleihin tottui, tuprutteli taivaalta taas lunta. Välillä on ollut hyvät juoksukelit, sitten taas todella liukasta ja sitten aikamoista loskaa. Tätähän se yleensä onkin. Kevät.

Viikko 9 sisälsi mm. joogaa, kuntopiiriä, juoksua ja maastopyöräilyä. Yht. 10 tuntia. Fatbike-lenkki tehtiin Yyterin maastoissa. Keli oli todella tuulinen ja erittäin jäinen ja liukas. Mentiin todella hissukseen ja siltikään ei vältytty muutamalla kaatumiselta, onneksi selvittiin mustelmilla. Pieni lumi jäisillä reiteillä oli harmittavainen.


Viikko 10 oli myös hyvä, tuli paljon treeniä. Maanantain lounastauolla 40 minuuttia reippailua koiran kanssa. Päivän päätteeksi sitten juoksulenkki, 42:40, 5.2 km avg 132 bpm. Tiistaina kehonhuoltoa, rullailua ja fasciapalloa. Vähän myös lihaskuntojumppaa. Keskiviikkona juoksulenkki Yyterin rannalla. Siis ihan hiekkarannalla, sieltä oli lumet sulaneet ja aivan mahtavaa juosta hiekalla. Eipä ollut liukasta ja muutenkin keli oli mukavan tyven. 1:12, 8.6 km avg 125 bpm.



Tyttären kanssa biitsillä

Torstaina fyssarilla ja ehkä tuo olkapää jo rupeaa antautumaan. Toivottavasti, sillä se rupeaa jo nyppimään kun ei lainkaan ole kunnossa. Perjantaina wattipyörätreeni valkun kanssa. Nousevatahtinen, hyvä treeni. 20 min Pk2, 25 min AeK, 25 min Vk1, 10 min Pk2.  Yht 80 min. Syketasot Kaupin kynnystestin mukaiset.

Lauantaina viikon pitkis, 2:20, 18.25 km avg 127 bpm. Hyvä juoksu. Aamulla oli kylläkin muutama sentti uutta lunta ja sehän oli myös märkää. Lämpötila kohosi liki 4 plussa-asteeseen joten kohtalaisen lämmintä. Pienellä porukalla juostessa kilsat menee sukkelaan. 


Sunnuntain palauttava treeni tehtiin wattipyörällä, 1,5 tuntia peekoota. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...