Wau. Himos Trail kyllä järjesti niin älyttömän upean virtuaalikisan ettei voi antaa kuin täydet kympit. Kisan omatoimiset järjestelyt jo kutkutti samoin, kuin olisi ollut matkalla Jämsään, ihan paikan päälle. Reitin suunnittelu, varusteiden miettiminen, sääolojen jännittäminen ja kaikki muu kisajännityksestä alkaen oli miltei autenttista. Viikolla postipate toi hienon kirjeen joka oli osoitettu oikein ”Polkujuoksijalle”, kuoressa oli varsinainen kisalappu ja vielä toinen jolla voi brassailla kun reissu on tehty eli "Finisher". Voi kun päivän postista tulikin hyvälle tuulelle.
Vaikka reitti oli todellakin tuttu ja turvallinen, käytin sen suunnittelemiseen kyllä aikaakin saadakseni siitä sopivan ja oikean pituisen. Varsinkin kun saisin mukaani muutaman muunkin juoksijan, piti miettiä reitti niin ettei sitten haahuilla sinne tänne. Suunnittelu osuikin nappiinsa, sillä kaikkien mittarit piippasivat viimeisellä suoralla 25 km.
 |
| YyteriBibs |
Olen paikan päällä käynyt Himostrailin juoksemassa kaksi kertaa ja ehkä sen vuoksi pääsin hyvin oikeaan fiilikseen. Himostrail on kilpailuna parhaita missä olen ollut. Reitit, huollot, järjestelyt ja kaikki muukin on ollut todella hyviä. Kuten nytkin, vaikkakin kisattiin virtuaalisesti. Pystyin niin kuvittelemaan itseni esim. nelivetonousun alkuun. Yyterissähän nyt ei kovinkaan paljon ole korkeuseroja, mutta löysin kuin löysinkin ihan oman nelivetonyppylän ! Meidän pieni juoksuporukkammekin antoi hyvät fiilikset. Kolme meistä oli ilmoittautunut kisaan ja mukaan lähti vielä neljäskin juoksija. Matka siis oli extreme 25 km.
Juoksimme lauantaina. Aamu alkoi pienellä lumisateella mutta lopulta keli oli todella hyvä, vaikkakin harmaa. Tuulestakaan ei ollut haittaa. Metsäteillä ja -poluilla yllättäen oli vielä jäätä ja lunta, mutta ei sitten ollut myöskääm märkää ja kuraa. Maastojuoksulenkkareilla itse lähdin mutta tavallisellakin tossulla pärjäsi hyvin vaikka muutamia liukkaita kohtia sattuikin reitin varrelle. Pitkospuilla oli liukasta, niitä ei nyt ollut reitillä kuin ihan pienen matkaa.
Reittimme alkoi Seikkailupuisto Huikeelta kohti Herrainpäivien luontopolkua, se on oikein kiva ja jopa tekninenkin pätkä ihan meren rannassa. Pituutta varsinaiselle luontopolulle ei tule kuin kilsan verran, mutta siis todella kiva pätkä polkujuoksuun. Aikalailla alkumatkasta jo kapusimme virtuaalikisan kohokohdan, eli nelivetonousun. Ihan oikessa kisassa, paikan päällä, kyseinen nousuhan on todella pitkä ja miltei pystysuora. Tämä Yyterin vastaava neliveto on lähinnä nyppylä, mutta kyllä siinäkin nyt mentiin varsinaista nelivetoa, huomattavasti lyhyempänä versiona toki!
 |
| Paikallinen nelivetonousu, jäinen ylämäki pakotti kontilleen... |
Fatijärven sivustaa pitkin suunnattiin varsinaisille metsäpoluille. Metsää on monessa kohtaa kaadettu joten välillä oli maastokin sitten sen mukaista perunapeltoa, kun metsäkoneet on kulkeneet ristiin rastiin. Muuten polut olivat hyvin juostavia. Ensimmäinen juomatauko pidettiin kympin kohdalla. Hyvin pysyttiin oikealla reitillä, siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisinpäin aiheutti metsähakkuut vähän pohdintaa. Pieni, asiaankuuluva, pummi tuli tehtyä kun maisemat oli hieman muuttuneet viime käynnistä. Yhtä polunpäätä ei löydetty laisinkaan. Ei siitä kuitenkaan isoa kömmähdystä päässyt käymään, aika pian päästiin takaisin oikealle polulle. Takaisin tullessa siellä täällä jo bongailin maastopyöräilijöitä, yhtään virtuaalikisailijaa ei näkynyt. Reitti oli ihan monipuolinen, oli sulaa polkua ja jäistä ja lumista. Hiekkarantaakin hetken ja pitkospuita. Varsinaista tienpätkää ei onneksi tullut kuin muutaman kerran pieni siirtymä. Keskisyke oli lopulta 128, siis ihan passeli. Aikaa meni 3 tuntia ja 42 minuuttia. Näin pitkää juoksua en ole tehnytkään pitkään aikaan, nyt jokatapauksessa juoksu oli rentoa ja helppoa ja kivaa. Energiat riitti hyvin vaikka jalat pikkasen lopussa painoivatkin. Kolme geeliä riitti näin rauhalliseen menoon. Juomarakossa oli urheilujuomaa, eikä sitäkään kovin paljoa kulunut.
Kisasta jäi kyllä oikein mahtava ja onnistunut fiilis. Kiitos siitä järjestäjille. Virtuaalikisan ensimmäiset suoritukset voi aloittaa heti perjantaina ja vielä sunnuntaikin oli aikaa. Kisaa pystyi seuraamaan instan stooreista melkein kuin olisi ollut paikan päällä. Kisafiiliksiä jaettiin jatkuvalla syötöllä, aivan mahtavaa. Ilman muuta jäi sellainen kipinä ja kutina että haluaa ihan paikan päälle seuraavalla kerralla. Tälläiselle virtuaalikisailulle on näinä aikoina tarvetta, veikkaan että nytkin kyllä saavutettiin senlaista yhteisöllisyyttä että wau, hienoa kun sai olla mukana. En näe silti estettä miksei tällaisia tapahtumia voisi järjestää ihan normaalinakin vuotena. Ehkäpä itse varsinaisen tapahtuman yhteydessä, tai vaikka etkot tai jatkot...
 |
| Aika mahtavat fiilikset 25 kilsan jälkeen |
Tästä pääset aikaisempien kisojeni tunnelmiin, HimosTrail 2017 ja 2018. Pitänee mainita että toisen osallistumiseni voitin arvonnassa. Siinä kysyttiin mistä kansallispuistosta oli pieni video, jossa pieni lapsi potkupyöräili pitkospuita pitkin. Arvasin oikein että kyseessä oli Selkämeren kansallispuisto. Siellä myös tässä kisassa juostiin hetken aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti