Siirry pääsisältöön

Talvitriathlon

Talvitriahlon. Eihän siihen voinut kuin suostua kun kaveri ehdotti. Mikäs sen hauskempaa ja ihan vain rennon treenin merkeissä. Molemmilta löytyy varusteet ja paikaksi valikoitui ilman muuta Yyteri. Pääsee suoraan ladulle ja maastoon. Parhaat ideat tuntuvat tulevan ihan lennosta. Viime aikoina on ollut lähestulkoon päivittäin aurinkoista ja kirpakka pakkanen, nyt sitten lauantaille lupaili miltei lämpöasteita. Myös räntä- ja vesisadetta tiedossa. Onneksi me emme pelkää huonoakaan keliä joten harmaa ja märkä keli ei todellakaan haitannut.

Viimeisen parin viikon aikana on miltei pääasiassa tullutkin hiihdeltyä. Yyterissä, Kaasmarkussa, Kirjurinluodossa ja Eurajoella. Ladut on olleet hienossa kunnossa joten hiihto on ollut aivan mahtavaa. Eurajoella sattui eteen myös muutama jyrkkäkin alamäki, ja ensijärkytyksestä huolimatta, ne tuli laskettua alas. Eka latua pitkin, sitten auraten ja vielä yksi osin kävellen. Ai hurja, minua ei ihan tuollaiset korkeuserot miellytä. Mutta voimaa löytyi että ne pääsi kipuamaan kunniallisesti ylös. Toki mäkiinkin tottuu kun sellaisia vaan hiihtäisi. Mieluummin valitsen peruslatuja, sopivia loivia mäkiä toki on kiva mennä.

Yyterin latuja 

Kaasmarkku-Salomonkallio

Nakkila, Salomonkallio

Juoksemassakin olen toki ehtinyt käydä. Peruspolkuja ja vähän vauhtileikittelyä. Nyt on ollut tosi kiva fiilis treenata, vaikkakin hiihtoa suurimmalta osalta. Mutta sehän on parasta peekoota.

Talvipäivän juoksumaisemia

Lauantaina startattiin aamukymmeneltä kolmen triatlonistin voimalla oma tapahtumamme, talvitriathlon. Tavoitteeksi laitettiin rennosti 60+60+60. Minuuttia siis, eikä mitään suorituspaineita. Viikonlopun pitkis tulisi tehtyä. Suunnittelin reittejä etukäteen, niin ettei ihan lähde taas laukalle koko juttu. Viimekädessä päätettiin aloittaa hiihdolla, sillä lämpötila laski hyvää vauhtia ja silloin ei suksi välttämättä liikkuisi niin hyvin. Meillä kävi hyvä onni sillä aamulla oli ladutkin ajettu valmiiksi. Yöllä oli jonkinverran satanut lunta joten olimme varautuneet umpihankihiihtoon. Hiihto sujui suunnitelmien mukaan, siihen kului aikaa 54 min, matkaa tuli 6.62 km. Vauhti oli rauhallista, niin kaikki pysyivät mukana.

Marjo talvitriathlonin hiihto-osuudella,
keli oli harmaa mutta ladut komeat



Sitten fillarit esiin. Kaksi fatbikea ja yksi normi maastofillari. Polut olivat aikalailla lumisia, muita pyöriä ei ollut vielä polkuja tallannut. Yyterissä on hyvät polut pyörillekin, ja niitä menee siellä ihan virallinenkin reitti mutta myös paljon muitakin, joten vaihtoehtoja löytyy. Nyt me niitä pääasiassa avattiin, yritettiin kuitenkin mennä reittejä jotka olivat vähän helpompia kapealle renkaalle. Tähän osuuteen meni aikaa 70 min, matkaa tuli 8.7 km. Nyt oli vähän haastavaa tosiaan lumesta johtuen mutta hauskaahan siellä oli mennä. Yhdet pannutkin tuli toki.

Yyterin lomakylässä


Sitten vielä juoksu. Keli oli tässä vaiheessa jo aikalailla nollassa, lunta paljon poluilla. Reitti siis pääosin haastavaa ja lumista maastoa. Kierrettiin Herrainpäivien luontopolku ja osin ajotietä takaisin reittiä, josta kaikenkaikkiaan tuli matkaa 7.15 km ja aikaa kului 57 min.

Juoksua Herrainpäivillä

Vaatetusta piti ihan miettiä, päädyin talvijuoksutrikoisiin johon laitoin päälle Enduran Humvee-shortsit ja niillä pärjäsin kaikki kolme lajia hyvin. Hiihdossa ja fillarissa oli samat vaatteet paitsi takin päälle laitoin lisäksi ihan ohuen tuulenpitävän takin ja vähän ylimääräistä puffia pipon alle. Juoksuun vaihdoin kuivan takin ja hanskat. Fillarissa oli samat hokan maastojuoksutossut kuin juostessakin. Nyt oli sikäli helppoa kun ei ollut pakkasta kuin alkuun ehkä muutama aste. Olisi pitänyt ihan erilailla miettiä varustusta kymmenen asteen pakkasessa. Toki juoksuosuudella jo hikikin pukkasi. Hyvän aamupalan jälkeen vain urheilujuomaa vaihtojen välillä ja ennen juoksua yksi geeli. Hyvin riitti.


Sanoisin että hauska kokemus tällainen rento talvitapahtuma, nyt meitä oli mukana kolme ja suunnitelmissa on tehdä koko homma uusiksi, ehkä vähän uudella twistillä. Nythän kevät jatkuu taas tiukennetuilla rajoitteilla jolloin ulkoliikuntaa vaan lisää ja mielenkiintoista tekemistä tarvitaan. Liikkumisen pitää myös olla hauskaa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...