Siirry pääsisältöön

Metsälenkkejä ja maantiepyöräilyä

Viikko alkaa totutusti kehonhuollolla. Maanantain fasciatrainig on ollut tehokasta ja  käy kyllä ihan kunnon treenistä. Ohjaajan mukaan tunnin jälkeen kannattaa ottaa iisisti, sillä paikat, varsinkin nilkat saavat aikalailla liikettä. Seuraavana päivänä on vielä tähän asti ollutkin varsinkin takalinjassa, olo että jotain on tehty. Lihashuolto on todellakin  jäänyt liian vähälle ja sen kyllä tuntee. 

Tiistaina uintitekniikkaa.  Olen nyt päässyt sen yli että kehtaanko mennä hallille yksikseni uimalaudan kanssa ja tehdä siellä kaikenmoisia harjoitteita. Pari kertaa takana niin sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Siis se harjoittelu, tekniikkaa etsitään.



Keskiviikkona polkujuoksukoulussa teoriapainotteista asiaa. Juoksijalle tuikitärkeää tietoa kehonhuollosta, juoksijan yleisimmistä vaivoista, niiden hoitamisesta ja ennaltaehkäisystä. Kuvattiin myös omaa juoksua ja analysoitiin sitä. Hauskaa, ennen omaa juoksua ei olekaan kuvattu. Mitään isompia virheitä ei ollut, pientä hienosäätöä.



Torstaina miltei kaksi tuntia reipasta kävelyä tyttären ja koirien kanssa. Upea keli, todella lämmin. Kalenterin mukaan olisi pitänyt juosta maastossa 1,5 tuntia. Olin aikeissa vielä tehdäkin pienen juoksun, sitten kuitenkin mietin sitä mistä viimeaikoina on ollut keskusteluakin, kävelyä ei miellä treeniksi, vaikka se sitä usein onkin. Meillä oli ihan reipas lenkki ja riittävän pitkäkin. Sen verran vähän nakutti tietty että vaihdoin tavallaan kahden päivän treenit keskenään. Perjantaina sitten maastolenkille. Torstaina tein myös perjantain kehonhuollon, 45 minuuttia rullaa ja hyviä venytyksiä.

Perjantaina juoksua maastossa. 1:37:33, 10.3 km avg 134 bpm. Lauantaina uintitreenit. Loppupäivä meni pihahommissa, keli oli ihan kesäisen lämmin. 


Sunnuntaina lämpö edelleen huiteli liki 20 asteessa joten lähdinkin hetken mietittyäni fillaroimaan. Suuntasin tyttären luo jonne on vajaan 30 kilometrin matka. Menomatkaan meni aikaa 1:50 ja 36.7 km. Paluumatkalle suuntasin vähän eri reittiä ja yllättäen valitsin vielä pikkaisen pidemmän reitin. Nyt aikaa kului 2:30 ja kilometrejä tuli 54.2. Päivän saldoksi tuli sitten 90 kilsaa joten aika upea fillaripäivä! Energiatkin riitti hyvin vaikka päätinkin lähteä reissuun vähän yllättäen. Aamupalaksi pari leipää ja puuroa, muutama energianappula lähtiessä. Karjalanpiirakka, paluumatkalla Chimpanzeen energiapatukka ja vielä loppumatkalla energiageeli. Urheilujuomaa riitti yksi pullollinen vaikka oli lämmin keli. Noilla jaksoi hyvin koko päivän. Chimpanzeen geeli oli niin hyvää että imeskelin kyllä huolella kaiken mitä irti sain.

Syksyistä väriloistoa

Näin syyskuun lopussa yllättävän upea fillaripäivä. Tulossa on lokakuun puolella pieni loma, joten toivon että ilmat suosii edelleen. Maantiefillarin toisaalta voisi jo laittaa talviteloille ja siirtyä maastopyöräilyyn. Siinä ei huonot kelit haittaa.

Näillä energioilla tänään mentiin.
Yhteistyössä @chimpanzee_finland




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...