Siirry pääsisältöön

Lyttylän Pirunpesä ja elokuisen yön viettoa


Syksy on jo ihan tuossa tuokiossa vaikka vielä on kelit olleet aikalailla kesäisen lämpimiä. Vietettiin kamun kanssa Suomen Luonnonpäivää missäs muuallakaan kuin  metsässä ja meren äärellä. 

Alunperin oli tarkoitus viettää viikonloppua "Viidentähden hotellissa" metsän keskellä. Päädyimme kuitenkin omatoimiseen majoitusviikonloppuun.  Suomen Luonnonpäivän kunniaksi me lähdimme pienelle retkelle tutustumaan erääseen lähiseudun  luonnonmuistomerkkiin.

Lyttylän Pirunpesä on maantieltä vain kilsan päässä, silti en sinne koskaan ole eksynyt. Polun alkua ei ole merkattu joten pitää tietää sellaisen olemassaolo löytääkseen paikan. Facebookiin on perustettu ryhmä nimeltään ”Satakunnan luontoliikkujat” jonka nimikin kertoo millaisesta ryhmästä on kyse. Sieltä ollaan bongattu vinkkiä moneen muuhunkin luontokohteeseen.




Koska kohde oli meille molemmille uusi ehdittiin jo funtsia kannattiko näin lyhyelle reissulle edes lähteä. Otettiin eväät mukaan niin saataisiin ainakin kuksakaffeet luonnossa. Kun päästiin lohkareiden luo niin näky oli kyllä mahtava. Vaarallisen ja muutenkin arveluttavien näköisten kolojen ja kivien ja onkaloiden tutkiminen olikin ihan hauskaa. Uskaltauduttiin jopa joihinkin luoliin laskeutua. Sopivan turvallisessa kohdassa pidettiin evästauko. Meillä meni kohteessa pitkälti toista tuntia. Mielenkiintoisia koloja. Siellä riittää tutkittavaa useammankin retken kohteeksi. Ei todellakaan pienten lasten tai huonojalkaisten paikka.




"Pirunpesä on siirtolohkare, joka on kulkeutunut paikalleen Lyttylän metsään jääkauden aikana. Lohkare on hajonnut ja siitä on muodostunut laajalle alueelle pieniä luolia ja kivikasoja.

Röykkiön ylin huippu ylettyy arviolta kymmenen metrin korkeuteen. Pirunpesä on uusimpien mittauksien mukaan Suomen kolmanneksi pisin luolasto. Pituutta sillä on jopa 70 metriä.

Pirunpesän nimi mainitaan jo 150 vuotta vanhoissa kartoissa. Paikka on saanut nimensä, kun entisaikojen ihmiset eivät osanneet selittää, mistä mokoma kivi luolineen on paikalle eksynyt. Paremman selityksen puuttuessa he luulivat, että maahiset ja peikot ovat rakentaneet itselleen asuinsijoja ja niinpä he nimittivät tämänkin paikan Pirunpesäksi." 

Kuvaus löytyi täältä : https://retkipaikka.fi/ 




Reissun jälkeen suuntasimme Reposaareen mökkeilemään. Mukana oli makuupussit sillä tarkoitus oli nukkua yö ulkona. Teimme makuupaikan laavuun ja aamulla oltiin oikein tyytyväisiä. Sanoinkuvaamattoman rauhallinen ja hiljainen elokuun yö. Ei hiiskahdustakaan, ei itikoita eikä lintujen tai muidenkaan otusten rapinaa. Ihan taianomaista. Olimme saaressa ja merikin oli aivan tyyni. Kuuntelin nimittäin vähän väliä sillä vanhan kroppa kärsi kovasta alustasta, olisi edes tyynyt pitänyt olla pieluksena. Mutta kaikenkaikkiaan hieno kokemus jota monasti on suunniteltu mutta nyt toteutettiin sillä olihan #nukuyöulkona.


Sijoitin muuten viimetipassa Tokmannin "vaeltaja" merkkiseen makuupussiin, 12 euroa. Hyvä ostos, ainakin tällä kertaa tarkeni oikein hyvin. Lämpötila yöllä  taisi olla yli 10 astetta joten ei muutenkaan ollut kylmä yö. Ainakaan siellä makuupussissa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...