Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Omat treenit on vähän muuttaneet muotoaan. Niistä ei nyt tarvitse liikaa stressata ja olla koko ajan menossa, rankemmat treenitkin voi ottaa hieman rauhallisempaan tahtiin. Tietenkin jos olisin tavoitteellinen treenaaja, noudattaisin edelleen orjallisesti kalenteria ja miettisin pääni puhki, miten ne toteuttaisin. Tuleeko tässä nyt sitten ilmi millainen liikkuja lopulta olenkaan. Olen käynyt yhteistreeneissä ja käynyt pienellä porukalla patikoimassa ja juoksemassa. Mutta liikkunut pääasiassa itsekseni. Nyt tämän epidemian vaan jatkuessa, on ruvennut enemmän miettimään omia valintojaan. Juoksemaan ja liikkumaan edelleen voi mennä, jos niistä haluaa jollekin ilmoitella niin tuo some on oiva keino. Sinne kun pistää päivän tuotokset  niin jo saa yhteisöllisyyttä ja kannustusta omaan tekemiseen. Ryhmiä riittää. Siitä some on todella hyvä. Kyllähän se edelleen on hyvä motivaattori, jotain pitää tehdä että voi siitä muille kertoa. Myönnän kyllä että some usein kannustaa liikkee...

Viime sunnuntaina retkeiltiin hieman useamman kaverin kanssa. Matkassa oli kuusi innokasta luontoilijaa. Sunnuntain (pitkä juoksu) pk-lenkki vaihdettiin patikkaretkeen Joutsijärvelle. Todellakin rennompaa liikkumista. Matkaan lähdettiin Tammen tilan leirikeskukselta. Tälläkin kertaa huolehdittiin turvaväleistä ja ajankohtaisista ohjeistuksista, joten jokainen ajeli paikan päälle omalla autolla ja poluille lähdettiin harvassa jonossa. Alunperin suunniteltu koko järven kierros jätettiin myöhäisempään ajankohtaan ja nyt ajateltiin patikoida n. 10-15 kilometrin verran. Koska päivästä tulisi kuitenkin vähän pidempi, oli reppuun pakattava enemmän evästä (varmuuden vuoksi) ja myös lämmintä vaatetta. Aurinko paistoi mutta aikaisin aamulla oli jonkin verran ollut myös pakkasta niin piti  varustautua lämpimästi. No eihän sitä pitkälle päästy kun piti jo keventää vaatetusta, metsään ei tietenkään tuuli osunut. Sitten taas taukopaikalla piti pukea kaikki varavaatteet uudestaan päälle ...

Eräänä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä suunnattiin Retkikamun kanssa kohti maaliskuun haastetta. Lähialueelta löytyi mielenkiintoinen kohde, josta nyt kylläkin oli tarkoitus tutkia vain osa. Myöhemmin pitänee kiertää reitti kokonaan. Määränpääksi otettiin Kellahden, Ahlaisten retkeilyreitin varrella oleva Kirkkoniitun laavu. Meneillään olevasta epidemiasta johtuen tehtiin treffit Porin satamatien varteen ja siitä lähdettiin patikoimaan, turvaväliä noudattaen. Keli oli aurinkoinen mutta lopulta aika kylmä, joten hieman enemmän olisi pitänyt pukeutua. Aurinko onneksi lämmitti eikä metsään tuullut. Oltiin etukäteen tutkailtu karttaa, ei ihan paras mahdollinen, mutta riittävä.  Tämän vuoden aikana on kuulemma tulossa kunnon kartta koko reitistä. Reitin alku löytyi hyvin ja opasteita oli matkan varrella, ainoastaan loppupäässä jouduttiin vähän arvailemaan oikeaa suuntaa. Retkikamu on puna-vihersokea ja tälläkin kertaa oli puissa punaiset maalitilkut. Jotenkin sanoisin ...

Nyt on pakosti hidastettu kaikkea, kaikkialla, vielä en itse ole siinä vaiheessa että olisi täysi pysähtyminen mutta se saattaa tulla eteen ihan koska tahansa. Asun miltei maaseudulla, ainakin kaukana ihan ruuhkaisemmista asuinalueista. Viiden minuutin matka lähimpään metsään jossa ei ole ruuhkaa, ainakaan normaalisti. Kuljen työmatkani omalla autolla suoraan parkkihalliin, ei siis tarvitse pelätä esim. bussimatkoja. Etätyötä teen normaalistikin osan viikkoa, se ei siis ole mitään uutta. Toki aiheuttaa nyt myös muita järjestelyjä. Lähipiirissä on kyllä vanhuksiakin ja pieniä lapsia. Tietenkin koko maassa oleva poikkeustila mietityttää ja aiheuttaa toimenpiteitä minullakin. Eihän nyt ole vaihtoehtoja. Viime viikot ovat olleet todellakin erityislaatuisia, käytännössä miltei koko Suomi on suljettu tai ainakin hyvinkin pian niin tullaan tekemään.  Joku voi pitää omista treeneistä kohkaamista itsekkäänä , mutta koska blogini on lähinnä liikuntaan painottuvaa, niin jatkan...

Viime viikko huipentui puolimaratoniin. Kevään ensimmäinen kisa jossa tavoite oli kahden tunnin aloitus. Se ei nyt ihan onnistunut vaan jäi kolmesta minuutista kiinni. Olen kuitenkin itse ihan tyytyväinen, no todellakin tyytyväinen. Meno oli ihan tasaista, kovin ei olisi pystynyt kiristämään. Ehkä pieni puristus tuli maalisuoralla. Aika jokatapauksessa parani kahdella minuutilla vuoden takaiseen puolikkaaseen. Maanantaina piti käydä testaamassa toimiiko sykevyö oikein. Jo tuntui pelittävän niinkuin pitääkin.  Siis pk-lenkki 58:48, 7.05 km avg 129 Tiistaina vauhtileikittelyä, 1:06, 8.6 km sykkeet 134/156. Keskiviikkona  tunti joogaa ja sen päälle karhuhallitreeni. Tällä kertaa vähän rauhallisempaa lihaskuntoa tunnin verran. Nyt piti tehdä maltilla niin ettei ole paikat juntturassa lauantaina. Torstaina ja perjantaina ihan lepoa ja kehonhuoltoa, rullailua ja venyttelyä. Maltillista tankkausta. Puolikas kyllä jo etukäteen herät...

Helmikuun luontopolkuhaaste patikoitiin eräänä maanantaina. Päivät on sen verran pidentyneet että kun iltapäivällä pääsi matkaan niin hyvin ehti valoisaan aikaan poiskin poluilta. Nyt suuntana oli Noormarkussa Kalviikin luontopolku. Ei pitkä, n.2,5 km mutta arkipäivänä sopivan mittainen. Heti ensivaikutelma vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta, hyvin varustettu metsästysmaja jossa voisi joku kerta viettää enemmänkin aikaa. Kuivia puita puuvarasto täynnä. Ovensuussa oli tiedote miten majalla käyttäydytään ja vapaaehtoisesti voi maksaa kympin käyttömaksun ja siinä oli myös tilinumero.  Tällä kertaa ei ollut grillimakkaraa mukana joten  vain ihasteltiin paikan runsasta varustelua ja juotiin kahvit ja syötiin eväsleivät ja sitten suunnattiin luontopolulle.  Alku oli todella märkää, suopursujen valtaamalla alueella luikersi kapea polku ja todellakin piti katsoa mihin askeleensa asettaa ettei kengät kastuisi. Onneksi oli kuitenkin vedenpitävät maiharit j...

Sen jälkeen kun sain garminin takaisin ranteeseen huollosta on sen kanssa ollut vähän probleemia. Siis sain uuden kellon joten siihen on pitänyt erinäisiä asioita hakea uudelleen, esim. päivitys yms.  Huomasin ettei uinnissa tallentunut sykkeitä ja muutenkin sykkeet on vähän heitelleet. Asian pähkäilyyn menee paljon aikaa kun ei ihan varma ole mitä pitäisi tehdä, tai mitä on jäänyt tekemättä. Rannemittaus on ollut ok, mutta pari lenkkiä sykevyön kanssa on olleet ihan ihmeellisiä. Ensin luulin etten ehkä olekaan vielä flunssan jälkeen palautunut kunnolla. Pk-lenkkien sykkeet on ollut ihan tapissa alkumetreistä asti. Kun samoin kävi tämän viikon pitkällä lenkillä tulin siihen tulokseen että vian täytyy olla sykevyössä. Jos syke näyttää heti alussa enemmän kuin normaali maksimisyke, eikä olo ole kovin rasittunut niin kunnossa ei voi olla vikaa. Pesin vyön, sitäkin pitää tehdä säännöllisesti siis. Myös paritin vyön uudestaan kellon kanssa, en ole sitä vielä testannut mutta...