Siirry pääsisältöön

Polkurallia Himos Winter Traililla !


Mikä viikonloppu! Himoksen polut hymyilyttävät vielä pitkään. Kisa oli täydellinen, juoksu oli tähän kuntoon nähden täydellinen, järjestelyt aivan timanttia! Nyt kun katselee ulos pimeään vesisateeseen ei voi olla onnellisempi, että viikonlopun vietti Himoksen lumisilla poluilla.

Perjantaina oli pakkasta seitsemisen astetta. Hyvä juoksukeli. Matkana Himos Night Easy, 6 km, mikä lopulta oli oikeastaan 6.7 km. Alkuun mentiin pyörätiellä joka sitten jatkuikin pitkälle ylämäkeen. Se oli paha, sillä syke oli muutenkin vielä korkealla kun vasta oli pääsemässä vauhtiin. Sanoisin että polut olivat kaiken kaikkiaan nopeita. Pahimmat ylämäet pyrin kävelemään. Juomapisteellä pysähdyin nauttimaan antimista ja ottamaan pari kuvaa. Näin lyhyellä reitillä olikin vain yksi huoltopiste. Siinä meni sitten pitkä rivi juoksijoita ohitse. Mutta kerrankin kun kisassa ollaan, pitää myös käyttää oheispalveluita. Tarkoitushan oli nauttia ja pitää hauskaa. 

Lähdössä oli tunnelmaa

Night Easy

Matkan varrelta löytyi tasaiseen tahtiin monenmoista rekvisiittaa ja kannustajaa. Hymy huulilla sai juosta koko matkan. Jopa joulupukki oli polun varrella. Useampikin ”juoksija” oli pyllähtänyt polun viereen, joko päälleen pystyyn tai muuten uponnut hankeen. Otsalampun valossa kuuset tuikkivat kuin tähtiä täynnä. Pari kilsaa ennen maalia oli alkoi nautinnollisen pitkä ja jyrkkä alamäki. Se mutkitteli sinne tänne ja oli myös liukas. Vähän se kyllä aiheutti huoltakin että pysyykö alas asti pystyssä. Perjantaina olin liikkeellä Hokan torrenteilla, niihin voi luottaa mutta varovaisesti sai mennä. Nastat olisi ollut parempi vaihtoehto. Alamäki oli sen verran pitkä ja vauhdikas että sen loputtua sama vauhti riitti pitkälle. Loppusuora tuntui pitkältä ja vielä yllärinä pari pientä ylämäkeä joissa vauhti kyllä tyssäsi kävelyksi. Ihan lopussa tosi jäinen ja muhkurainen pätkä ennen maaliviivaa. Saldoksi tuli 56:34, 6.71 km ja sykkeet 150/171. En muista koska viimeksi on sykkeet olleet noin korkealla. 


Tarjoilut olivat timanttia

Lauantain juoksu starttasi 11.15, joten aamulla ei ollut kiire mihinkään. Onneksi. Yö meni vähän levottomasti, sillä juoksujutut pyöri päässä ja kropassa niin ettei uni ihan niin vain tullutkaan. Vaikka edellisen päivän juoksu oli kova rasitus, ei se yllättäen painanut toista juoksua. Toki pientä jähmeyttä oli ihan alkuun. Reitti oli sama kuin yöjuoksussakin, joten tiesi mitä on luvassa. Juomapisteen kohdalta erkani pieni kolmen kilsan lisälenkki. Tähän matkaan sisältyi kaksi huoltopistettä. Koska ensimmäisen juoksun sykkeet oli ihan tapissa niin otin nyt tietoisesti hieman rauhallisemmin. Ylämäet kävelin. Juoksin miltei koko ajan pienessä letkassa ja se piti vauhdin sopivana. Myöskään loppukiriä en edes yrittänyt. Paitsi ihan siinä lopussa kun huomasin että pari selkää saisin hyvin kiinni viimeisissä ylämäissä. Tällä kertaa jalassa oli nastalenkkarit joten sai juosta ihan rennosti. Varsinkin alamäissä vauhdikkaasti, siinä kohtia jo ohittelinkin muutaman ja olin tyytyväinen. Huomasin että jotain on joskus treenattukin. Todennäköisesti rennosta juoksusta johtuen eivät jalatkaan kipeytyneet. Ainoastaan takareidet vähän kiristeli, luultavimmin ylämäkien vuoksi.

Vauhti todellakin kiihtyi loppua kohden

Lauantai juoksu Enjoy, oli pituudeltaan 9 km. Garminin matka 9.78km. Aika 1:19:46 ja 9.78 km sykkeet 140/157. Toisaalta yllätyin että sykkeet olivat noin hyvät. Ilmeisesti iltajuoksun kovat lukemat eivät paljon painaneet alla. Lauantaina juoksun jälkeen miltei suoraan savusaunan löylyihin ja tuli pulahdettua myös avantoon. Sitten vielä ruokailu joka kuului kisaan, jos oli valinnut tuplauksen. Noin hyvää gluteenitonta lasagnea en ole ennen syönytkään.

Juoksut eivät jääneet kroppaan jumittamaan, palautuminen kävi hienosti. Olisikohan avanto vaikuttanut asiaan. Vaikka juoksut olivat lyhyitä, ihmettelen etteivät ne enempään missään tuntuneet. Oudokseltaan. Pitkään aikaan en ole tuollaisia kovia juoksuja edes tehnyt. Garmin kylläkin huomautti pitkästä palautumisajasta. Molempina päivinä kuitenkin tein myös kehonhuoltoa. Maanantaina oli normi salipäivä. 

TriBabes Finland

Takana on nyt neljä kuukautta monipuolista treeniä. Valmentajan ohjelman mukaan, sitä olen hyvin noudattanut ja se on tuottanut tulosta. Ekana yönä pohkeet meinasi kramppailla ja vähän pisteli polvensivussa, muuten ei tullut mitään kipuja mihinkään. Ei juoksun aikana eikä sen jälkeen. Siihen olen oikein tyytyväinen. Sitä varten olen treenannutkin.

Ensimakua mitä mäen takana odottaa, luistimilla olisi ollut käyttöä

Kuinka sitä voikaan olla onnellinen kun on päässyt juoksemaan! Speksit ovat ihan toissijaisia, mehän oltiin nauttimassa ja pitämässä hauskaa. Siinä kisajärjestäjät onnistuivat täydellisesti. Uskon että meillä kaikilla juoksijoilla oli yhtä hauskaa!

Parasta paikan päällä, ensi vuonna uudestaan. (Juoksukaverini innostuivat ihan yhtä paljon...)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...