Siirry pääsisältöön

Villasukkajuoksua treenikalenterissa!


Kolme kuukautta takana itselle räätälöityä kalenteria. Tulosta on tullut sekä käppyröiden, että oman tuntemuksen kautta. Esim. kuormitus on laskenut ja samalla palautuminen lähtenyt hyvin käyntiin. Treeniä on tehty pääsääntöisesti pk-alueella. Erilaisia ja monipuolisia treenejä, jotka rasittavat kehoa eritavoin. Alussa tuntui että olisi turhankin rauhallista, kun siihen tottui ja tosiaan huomasi olossa muutoksia, tahti rupesikin olemaan juurikin itselle sopiva. Olo on ollut paljon energisempi, olen jaksanut tehdä paljon kaikenlaisia muitakin asioita.

Tämän vuoden mahdolliset kisasuunnitelmat ovat vasta suunnitteluasteella. Todennäköisesti se tulee sisältämään paljon pyöräilyä ja uintia ja toivottavasti myös juoksua. Ainoa tavoite tässä kohtaa on tammikuun loppuun sijoittuva Himos Winter Trail.

Vähäisen harjoittelun vuoksi olen päätynyt lyhyimpiin matkoihin ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Minkäänlaisia paineita ei ole, ainakaan vielä, suorittamiseen. Sopeutuminen siihen että lähtee juoksukilpailuun kävelemään/sauvakävelemään tai juoksu-kävelemään, on kyllä vaatinut totuttelua ihan omassa päässä. Kunhan sen on oivaltanut että itselleni haen hyviä suorituksia, on se lopulta ihan helpottavaa. Kisahan on onnistunut, kunhan on tyytyväinen omaan tekemiseen ja se että suorituksen jälkeen myös palautuminen lähtee kohtuullisessa ajassa käyntiin. No, eihän sitä oikeastaan ole ikinä tyytyväinen omaan suoritukseensa, näinhän se yleensä menee. Tällä kertaa tavoite kuitenkin on että tulee mukava kisa ja hieno viikonloppu.


Juoksu on kisaa varten mukana kalenterissa. Ihan rennosti ja edelleen kehoa kuunnellen. Olen aina sanonut että treenaamisen pitää olla myös hauskaa. Tänään treenikalenterista löytyy villasukkajuoksua. Mahtavaa!

@tribabesfinland


Maanantain keli täällä länsirannikolla on kovin tuulinen ja lumituiskuinen, pakkasta muutama aste mutta sehän tuossa tuulessa tuntuu jo paljon kylmemmältä. Muutamana päivänä olen myös sattumoisin joutunut tekemään  pihan lumityötkin. Ne on käyneet ihan treeneistä. Surkuttelen jo etukäteen miten olkapääni kestää vielä tulevatkin kolailut. Nyt lumi on vielä kevyttä pakkaslunta.

Villasukkajuoksu oli aivan mahtavaa. Lunta riitti ja kaikilla oli hauskaa. 57:38, 3.9 km ja sykkeet 131/153 bpm. (Alkulämppänä toimi kun autettiin pakettiautoa pois kinoksesta.)Pakkasta ei ollut kuin kolmisen astetta mutta tuuli oli navakkaa. Tämä oli ihan täsmätreeniä Himokselle !

Juoksusukka alimmaisena, kahdet villasukat ja välissä 
hedelmäpussi ettei vahingossakaan kastu...
kuminauhaa varoiksi nilkan ympärillä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...