Siirry pääsisältöön

Peruskuntoharjoittelua

               

Syksyn harjoittelumme keskittyy peruskuntoon. Pitkät sauvakävelylenkit ja spinnit ovat ne tärkeimmät tässä kohtaa. Unohtamatta lihaskuntoa ja kehonhuoltoa. Viikko koostuu spinnistä ja lyhyemmästä sauvakävelystä. Viikonloppuisin vuorotellen pitää spinniä ja sauvakävelyä. Kolmen tunnin spinni jo haastaa vähän pääkoppaakin. Kolme tuntia ulkona kävellen menee yllättävän nopeasti hyvässä porukassa.

Näiden yhteislenkkien tarkoitus on myös tutustua tiimin muihin jäseniin. Mukana on pyöräilijöiden lisäksi huoltohenkilöitä. Joukkuekaverit ovat jo tulleetkin tutuiksi ja juttua riittää.

Mikäli tuntee tarvitsevansa esim. lihaskuntotreeniä enemmän niin siitä pitää itse huolehtia. Joukkeella on kyllä jo ollut parikin yhteistä toiminnallista treeniä. Yksi erittäin tärkeä asia on myös se ettei näin alussa lähde sata lasissa liikkeelle. Harjoittelu on nousujohteista ja pitää muistaa myös lepopäivien merkitys.

Tässä yksi esimerkkiviikko;

ma sauvakävely 1 h

ti spinni 1 h ja laitepilates 1 h

ke sauvakävely 1,5 h

to lepopäivä

pe uinti

la toiminnallinen voimatreeni 1 h

su sauvakävely 3 

Viikkoon tuli treeniä n. 9 tuntia.

Laitepilates on ollut hyvää kehonhuoltoa, siinä saa samalla tuntumaa syviin lihaksiin joten ei ihan pelkkää venyttelyä. Uinnin olen pitänyt myös ihan palauttavana. Toiminnallinen treeni on tehokasta lihaskuntoa ja kehonhallintaa.

Sunnuntain pitkä kävelylenkki oli tälläkertaa Harjavallan Hiittenharjulla. Oikein hyvä treeni ja samalla hyvä tapa tutustua tiimikavereihin. 

            




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...