Sen ainoan kerran kun olen pienessä triatloonikisassa käynyt, muistan sen juoksun olleen jotain ihan hirveetä. Silloin ihmettelin vähän miksi se niin raskasta olikin. En ollut sitä kohtaa tarpeeksi treenannut kun siirrytään pyörältä juoksuun, joten ei se sitten kulkenutkaan niin kuin olisin luullut.
Nyt on hissukseen ruvettu totuttelemaan kroppaa
juoksuun heti fillaroinnin jälkeen. Pitkän pyörälenkin päälle 15-30 minuutin
juoksu. Ensimmäisen kerran meinasin läkähtyä heti alkuun. Lähdin juoksemaan
vähän samoilla jaloilla kuin fillarillakin ja sykkeet pomppasi tietenkin heti
melkein tappiin. Jouduin kävelemään pariin kertaan että saan sykkeen alas. Loppulenkki
sujui vähän paremmin. Kyseessä oli vain vartin juoksu, kroppa kyllä oli
ihmeissään. Fillarilla ensin 2:12:27 ja päälle juoksu 16:21 ja 2.47 km. Sykkeet
juoksussa 141 /161 bpm.
 |
| Seuran yhteislenkillä, sen päälle vielä juoksua.. |
Lauantaina pyöräilin 2,5 tuntia ja juoksua päälle 23 min ja 2.5 km, sykkeet oli tällä kertaa ”vain” 122/137 bpm. Kehitystä tapahtunut siis. Tai sitten vaan malttia tekemiseen. Sitähän tässä on myös harjoiteltu, sykkeitä on seurattu juurikin juoksussa monta kuukautta.
Myös avovesitreenit on alkaneet. Pariin kertaan olen käynyt märkkärillä uimassa ja todennut että sekin onnistui huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Hommasin uuden puvun kun entinen kävi ahdistavaksi. Eron huomaa, sillä nykyinen on huomattavasti ”notkeempi”, pukiessa ja uidessa.
.jpg)
Viime päivät ovat olleet todella helteisiä, pyöräilykelit siis parhaimmillaan. Pyöräilyssä ei kuumuus vaikuta niin kuin esim. juoksussa. Hienoa että vihdoin tarkenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti