Siirry pääsisältöön

JuhannusTriathlon



Juhannus alkoi rennolla triatloonilla. TribabesFinland on jo muutaman kerran järjestänyt jäsenilleen rennon tapahtuman, jossa pääsee triathlonin makuun matalalla kynnyksellä. Itse olin mukana toista kertaa. Tällä kertaa olin paljon luottavaisempi tekemiseeni kuin vuosi sitten. 

Matkavaihtoehtoja oli kolme: perus-, sprintti- ja kokeilumatkat. Perusmatka 900/27/6 km. Sprintti 600/18/4,5 km ja kokeilu 300/10/2,5 km. Ajanotto oli ns. karvalakkimallia joten ei mitään vakavasti otettavaa kisaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Toki jokainen kisaili itseään varten ja sillä vakavuudella mitä sitten halusikin.

 




Uinti tapahtui Herrainpäivien uimakuopilla, siitä fillariosuus kaupunkia kohti kakkostien vartta ja juoksu sitten Yyterin hiekkarannan kautta takaisin. Keli oli lämmin ja aurinkoinen joten olosuhteet olivat huippua.

Ilmoittauduin sprinttiin. Ajattelin että suoriutuisin 600 m uinnista kohtuudella. Olen tyytyväinen. Uin ihan rauhallisesti omaa uintia. Missään vaiheessa ei tullut panikointia tai muuta uintia haittaavaa tekijää. Ehkä lopussa vähän sain vauhtiakin lisää keskittymällä pitkiin käsivetoihin. Viime kesänä en saanut uitua kuin puolet tuosta matkasta. Aika oli 16:42 ja matka 601 m.


Fillari on vahvempi laji kuin uinti. Kotikenttäetukin kun oltiin minun lenkkimaisemilla. Reitti oli selkeä edestakaisreitti ja pyörätietä mentiinkin suurimman osan matkasta. 37:47 ja 17.5 km. Juoksuun pyrin lähtemään rauhallisesti. Alkuun mentiin hetki asfaltilla ja sen jälkeen soratietä kohti Yyteriä. Hotellin sivusta ylös ja rantaan. Hiekkarantaa pitkin takaisin lähtöön. 29:08 ja 4.5 km. Avg 142 bpm. Juoksukin sujui hyvin. Vauhti oli tasaista ja sykkeetkin ihan normimäärissä. Kokonaisaika kisalle oli 1:31:02.

Hyvä harjoituskisa seuraavaan koitokseen. Seuraava kisa onkin jo kolmen viikon päästä.

HaPpy

Kisan järjestelyt sujuivat mallikkaasti, kannustus ja yleisö oli parasta ja huoltopisteitä oli juoksumatkan varrella just sopivasti.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...