Lokakuun alusta alkoi uusi valmennussuhde. Nyt en kurottele tähtiä taivaalta enkä haaveile ultramatkoista tai muistakaan äärisuorituksista. Tällä kertaa focus on lihaskunnossa ja sen tasapainosta, liikkuvuudesta ja siinä että saan itseni hyvään kuntoon. Alkuvuodesta luulisin jo tietäväni, mikä tulee olemaan se kohde/tapahtuma mihin tähdätään. Nyt ei ole vielä mitään mielessäkään. Ei myöskään lajia.
Takana on nyt sitten kaksi viikkoa kalenteria. Käytössä on kätevä ja selkeä äppi, Training Peaks, sinne saan kalenterin ja sieltä seurataan minun tekemisiäni. Tiedot menevät suoraan garminista valkulle. Kätevää ja selkeää. Eikä pysty huijaamaan.
 |
| Syksyn uudet tuulet |
Tekeminen aloitetaan oikeastaan aika alusta, tosi rauhallisesti ja todellakin niin että kehoa totutellaan monipuoliseen liikkumiseen. Määrätkään eivät ole huimia, esim. ajallisesti tai määrällisesti. Se on ollut vähän outoa kun on kuitenkin tottunut pitkiin suorituksiin. Ensimmäinen juoksu oli wallua ja siinäkin tuntui sykkeet karkailevan. Veikkaisin että harjoittelu tulee painottumaan matalasykkeiseen peekoohon. Tämän kyllä allekirjoitan, sillä omastakin mielestä sykkeet on pian vuoden verran olleet hippasen kohollaan. Viikon pidempi peekookin oli ekalla viikolla tunnin maastopyöräilylenkki.
Viikkoon mahtuu lihaskuntotreeniä, toiminnallista treeniä, uintia, joko pyöräilyä tai juoksua, kävelyä ja joogaa. Sekä selkeät lepopäivät. Uintia on ollut paljon, pelkkää tekniikkaa. Tunnit muodostuvat kuitenkin niin että perus uintiakin tulee siinä samassa kuin tehdään sitä tekniikkaa. Tällä hetkellä tuntuu että nämä uinnit ovat parasta koko viikossa. Opetus on ammattitaitoista ja innostavaa, tunti hurahtaa nopeasti ja tähän mennessä olen oppinut todella paljon ja samalla kokenut mahtavia onnistumisen elämyksiä.
Pikku hiljaa olen tottunut jo siihenkin että rauhassa hyvä tulee, määrä ja laatu ratkaisee. Jos sunnuntain treeni on 45 minuuttia kävelyä, niin ok, se on sitten sitä. I`m happy.
Kommentit
Lähetä kommentti