Uudesta valmennuksesta alkoi nyt neljäs viikko ja olen nyt jo huomannut valtavaa kehitystä. Ensinnäkin minulla on paljon enemmän energiaa kuin pitkään aikaan, virtaa riittää treenin jälkeen muuhunkin kuin soffan pohjalle. Tajusin tämän asian vasta kun rupesin ihmettelemään kun koko ajan tartun asioihin heti eivätkä ne jää vain suunnitteluksi. Esim. niinkin arkisia asioita kuin siivoaminen.
Nyt rupeaa jo kroppa ja mielikin tottumaan siihen että palautumista todella tapahtuu. Kun sitä oivalsi väistämättä sen asian ettei koko ajan tarvitse karata jossain suorittamassa, on mielikin rauhoittunut ja tekeminenkin on rennompaa.
 |
| Porihalli on taas tullut tutuksi |
Viime viikko koostui esimerkiksi kahdesta uinnista, niihin sisältyy 20 minuutin lihaskuntoharjoittelu ennen varsinaista treeniä. Kuntosalitreeni, spinning ja palauttavaa kävelyä. Viikonlopun toiminnallinen treeni ja juoksulenkki, jossa focus oli todellakin siinä että syke pysyy matalalla tasolla. Se ei ihan helppoa olekaan. Viikkoon sisältyi vain yksi juoksu, tämä valmennushan ei ole juoksuvalmennusta.
Sunnuntain pk oli maastossa, alkuun vartti lämmittelyä ja liikkuvuutta ennen varsinaista tekemistä. Mainset 45 minuuttia vaihtelevassa maastossa matalalla sykkeellä. Lähdin liikkeelle sen verran myöhään että otin otsalampun mukaan, se tuli tarpeeseen. Ensimmäinen lamppulenkki tälle vuodelle. Spooky fiilis vaikka maasto olikin tuttua.
 |
| Pitkästä aikaa spinnipyörän päällä |
Ensinnäkin poluilla syke on aina korkeammalla jo maastonkin vuoksi, pelkäsin myös että pimeys nostaisi sykettä pari pykälää. Olihan se aika mustaa ympärillä. Jossain vaiheessa keskellä metsää meinasi lamppukin hyytyä. Sain pidettyä sykkeen alhaalla, keskisyke 122, pari sykepiikkiä mukaan livahti. Aikaa meni kokonaisuudessaan 1:12:44, 6.66 km ja sykkeet 122/132. Vauhtihan oli hidas, sillä ei ollut merkitystä, tärkeää oli syke.
Olen tyytyväinen juoksulenkkiin, sillä edelliskerralla en meinannut saada sykkeitä pysymään matalana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti