Siirry pääsisältöön

Kevään ekassa lappukisassa sopivasti kulttuuria ja rantaryynäystä


Kylmät kelit ovat edelleen jatkuneet. Olen odottanut parempia aamuja jotta arvaisin lähteä töihin fillarilla. Mutta sitä odotellessa saattaa tulla jo juhannuskin, niin olihan sitä sitten aloitettava työmatkapyöräilykin tältä vuodelta. Talvisäilöön jo kertaalleen laitetut talvibibsitkin piti kaivaa esiin.

Räpsöö run oli odotetusti aivan ihana kisa. Pieni ja symppis. Osallistujia oli n. 70, mukaanlukien kävelijät ja lapset. Meren äärellä tietenkin aina tuulee, onneksi aurinko paistoi ja lämmitti. Taas oli vähän liikaa vaatteita päällä. Kuuden kilsan kulttuurikierros lähti Siikarannan leirintäalueelta, oli soratietä ja metsäpolkua, takarannan rantakivikkoa ja pyöräteitä. 

Reposaaren takarannalta pääsee Lontoon uimarannalle

Kääntöpaikka kiersi Merimestan edustalla olevan pienen majakan

Merimestan kautta käytiin kääntymässä ja jatkettiin satamapuiston kautta takaisin leirintäalueelle. Osa jäi siinä maaliin ja siitä jatkui sitten vielä 4 kilsan rantaryynäys. Se oli todella nimensä mukaista, pientä metsäpolkua, juurakkoa ja kivikkoa. Ihan oikeaa polkujuoksua, ennen maaliin pääsyä oli vielä pätkä pyörätietä. Oltiin juoksuporukalla varattu mökki ja rantasauna joten kisa sai arvoisensa päätöksen. Saunan lauteilta oli upeat merinäköalat. Tein pienen pummin matkalla. Olin liikaa omissa ajatuksissani ja menin siinä vähän lankaan kun oli liian tutut reitit. Siihen meni muutama minuutti. No onneksi olin liikkeellä ihan sillä mielellä että juostaan rennosti, fiiliksillä ja niin että on hyvä olo. Loppuaika oli 1:07:03, 10.27 km ja sykkeet 148/162.

Tästä sukellettiin rantaryynäyksen reitille

Reitti kiersi saaren ympäri

Näkymä rantasaunalta merelle

Maanantaina jätin vielä pyörän kotiin verstaalle, sillä miltei suoraan töistä oli aikomus mennä yhteislenkille juoksemaan.

Porin Ladun järjestämä polkujuoksulenkki oli tällä kertaa Ulvilan Massin maastoissa. Sieltä löytyy mäkiä toisensa perään, sellaisia sopivan pitkiäkin vielä. Mukana oli 12 juoksijaa. Näillä yhteislenkeillä on vauhti rauhallinen, kaikki siis pysyvät hyvin mukana. Minulle vauhti oli  tällä kertaa aivan sopivaa. Massin maastot on aikalailla teknisempiä kuin Yyterin neulaspolut. Niillä saa sykkeen äkkiä tappiin. Juurakkoa ja kivikkoa riitti. Hyvä lenkki. 59:15, 7.3 km avg 143 bpm.

Tiistai ja keskiviikko työmatkapyöräilyä. Aamulla oli kyllä vilpoista, toisena aamuna jopa satelikin vähän. Mutta hyvä fiilis pyöräilyn jälkeen jo aamulla. Töistä lähtiessä kiersin vähän ylimääräistäkin lenkkiä. Tällaisiin päiviin ei muuta aktiviteettia oikein mahdu. Korkeintaan rullailua ja pitkiä venyttelyjä. Pariin päivään kertyi työmatkapyöräilyä 76.9 km.

Rantaryynäri tyytyväisenä suoritukseensa

Torstaina töiden jälkeen kuntosalille tunniksi. Perjantaina kilsan uinti ennen töitä. Sunnuntaina sopivan palauttava lenkki maantiefillarilla. Yhteislenkki TriBabesin kanssa, tuuli oli aivan jäätävän kovaa, ei onneksi jäätävän kylmää. Hyvä lenkki, 55 kilsaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...