Siirry pääsisältöön

Valoa polun päässä, kohta juostaan!


Pariin kuukauteen ekat kunnon juoksut suoritettu! Sisähallissa kiersin radan 20 kertaa, siitä kertyi 8 km ja olihan ihan kivaa pitkästä aikaa. Ulkona on sellaiset kelit ettei sinne ollut mitään asiaa, onneksi sattui sopiva päivä kohdalle, että pääsin halliin testaamaan. Tasainen alusta muutenkin oli nyt huomattavasti parempi vaihtoehto kuin epätasainen ja muhkurainen pyörätie, saatikka sohjoinen metsäpolku.

Juoksu sujui ihan hyvin rauhalliseen tahtiin edetessä. Vähän vauhdikkaammat pyrähdykset toivottavasti avasivat jotain paikkoja, mutta ei ne oikeastaan ihan hyvältä vielä tuntuneet. Toisaalta äkkäsin jossain kohtaa että vasen jalka tekee jotain ihan outoa vippausta, juuri tämä mikä on oireillut. Kun askellukseen kiinnitti enemmän huomiota rupesi juoksu helpottumaankin. Polven liikerataan pitää keskittyä huolellisesti jotta saan vanhan hyvän askelluksen takaisin.


Vielä en siis ole ahnehtinut juoksua vaan liikkunut muuten monipuolisesti ja pyrkinyt huoltamaan paikkoja. Fyssarin ohjeiden mukaan kehonhuoltoa ja liikkuvuutta. Helmikuussa on ollutkin ihan aktiivista tekemistä.

Ahkerasti olen uinut, joogannut, tehnyt kävely/sauvakävelylenkkejä, fatbikelläkin kerran umpihangessa, kuntosalia, kahvakuulaa, kehonhuoltoa, hiihtoa ja sisäradalla pariin otteeseen juoksua. Hiihtämässä olisin mielellään käynyt enemmän, kelit ei vaan ole ihan natsanneet täällä länsisuomessa. Onneksi on edes muutaman kerran päässyt ladulle. Välillä on tullut todella runsaasti lunta, sitten taas vettä ja taas on luvassa lisää lunta. Sen verran on asfalttikin vilkkunut ja aurinko paistanut että melkein kevättä nyt odotellaan.

Meillä on aina hauskaa Maikun kanssa

Olin alkukuusta fyssarilla joka viimeinkin pääsi tämän vaivan juurisyyhyn eli lantioon. Hän kyllä pisti sen ojennukseen aika rankalla käsittelyllä joten nyt omatoimisella harjoittelulla pikkuhiljaa olen kuntoutumassa. Pari viikkoa päivittäin omatoimista huoltoa ja hänen mukaansa se mitä eniten tarvitsen on, kuinkas ollakaan, liikkuvuustreeniä! Takareisi edelleen on kireä ja jumittaa, mutta edistystä on tapahtunut ja nyt pystyn itsekin tekemään sen kanssa harjoitteita. Ihanaa että löytyy kunnon ammattilaisia.


Huomioitavaa taas on se että vaikka vaiva oli yhdessä paikassa on koko keho samanlaisen huollon tarpeessa, tällä kertaa se vaan kulminoitui yhteen paikkaan. Perimmäinen syy todennäköisimmin johtuu kokonaisuudesta ja sen liikkuvuudesta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...