Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Helteet taisi loppua juuri kesäloman kynnyksellä. Haittaako se, ei oikeastaan. Sade tekee hyvää luonnolle ja itsekin ehkä saa paremmin jotain aikaa kun ei läkähdy kuumuuteen. Somessa on ollut viime aikoina vähän keskustelua paljonko tulee viikossa juostua, mitkä ovat tavoitteet ja mikä on oma pitkä lenkki, juokseeko aikaa vai kilometrejä. Vertaileeko omia saavutuksia muihin.  Minun tavoitteeni on viimeisen vuoden aikana muuttuneet tai sitten siirtyneet tulevaisuuteen. Mukavuudenhalu on kasvanut ja tavoitteet ovatkin ehkä lakanneet olemasta. Olen siirtynyt mukavuusalueelle lenkkeilemään ja satunnaisesti vähän jotain sinnepäin juoksemaan. Onko se siis laiskuutta vai sitä mukavuudenhalua vai onko sitä huomannut ettei aina tarvitse mennä kello kaulassa ja jatkuvasti treenatessa johonkin tiettyyn tavoitteeseen.  Voin juosta, kävellä, pyöräillä ja uida  ilman että tähtään jonnekin kilpailuun. Olenko siis laiska vai löytänyt jotain olennaista. Pitääkö koko ajan olla joku tavoite...

Räpsöö, vaiks kui kaukan ja ihan outoi ihmisii. Vaikka Reposaari on jonkun mielestä kaukana, meri vain välissä niin olet jo Ruotsissa, on elo siellä varsinkin näin kesällä todella aktiivista ja tekemistä löytyy jokalähtöön. Turisteja vierailee runsaasti ja nyt koronan vuoksi kotiseutumatkailijatkin ovat löytäneet saarelle. Mikään ihme se kuitenkaan ole, sillä Reposaari on täynnä taitavia ja monipuolisia yrittäjiä, ystävällisiä  alkuasukkaita unohtamatta. On lukematon määrä kädentaitajia, useita ravintoloita ja vireä asukasyhdistys jne. lista on pitkä. Monenlaista tapahtumaa on miltei ympäri vuoden. Reposaaren omilta sivuilta pääsee vähän fiiliksiin. Yhden todellisen helmen nostaisin esiin, Siikarannan Leirintäalueen. Sehän on bongattu ihan maailmalla asti. Leirintäalue on jo vanha, muistan sen jo omasta lapsuudestani. Viime vuosina sitä on  isolla sydämellä laajennettu, peruskorjattu, rakennettu lisää mökkejä  jne. Kaikissa mökeissä taitaa olla jopa merinäköala suoraan ...

Olen nyt kolmatta viikkoa pyöräillyt uudella gravelilla! Sellaista fillaria olen pitkään jo haaveillut. Sen kanssa on työmatkatkin sujuneet huomattavasti mukavammin kuin maantiepyörällä. Työnantaja tarjosi yllättäen tällaisen mahdollisuuden. Nyt ensialkuun on kyseessä pilottihanke, katsotaan miten tulee sujumaan, sen jälkeen toivottavasti on muillakin sama mahdollisuus. Kovin on ollut työkavereilla kiinnostusta asiaan. Mahdollisuus olisi ollut myös sähköpyörään. Jotenkin sitä kuitenkin vierastan, vaikka työmatka onkin sen verran pitkä että se olisi ollut ihan ok valinta. Haluan kuitenkin pyöräillä "itse".Työmatkafillarilla ei ole edes pakko pyöräillä vain työmatkoja, tai edes ollenkaan työmatkoja, vaan sitä voi käyttää ihan miten itse hal uaa. Miellän pyöräilyn enemmän kuntoiluna kuin vain työmatka-ajoneuvona. Mikä ihmeen työsuhdepyörä ? "Työsuhdepyörä on työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja. Pyörällä voi jaa ...

Kaveri sai taas kerran hyvän idean ja niin sitä sitten lähdettiin telttaretkelle. En kyllä muista yöpyneeni teltassa sitten ties koska. Parin päivän varoitusajalla saatiin porukka koottua ja kamppeet osapuilleen kasaan. Mukaan lähti myös tyttäret joten ihan laatuaikaa siis luvassa. Päätettiin suunnata Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Se vaikutti hyvältä ja oli sopivan matkan päässä. Kelistä johtuen päästiin todella pienellä suunnittelulla ja varustuksella. Niin lämmintä luvassa että se kummasti kevensi tavaramäärää. Meidän autotallista löydettiin joku retrohenkinen kahden hengen kupoliteltta, josta kukaan ei muistanut mistä se on johkaantunut. Telttapatja oli lasten vanha ja samoin makuupussi. Omakin olisi ollut mutta se oli niin iso paketti että vaihdoin tuohon pienempään. Vähän pitkäpulttisempaa vaatetta piti ottaa varoiksi mukaan jos on kovin itikkaa liikkeellä, mutta eipä ne kyllä vaivanneet. Käytiin menomatkalla jo lounaalla niin et tule sitten mitää kommervenkkejä heti alk...