Siirry pääsisältöön

Monenmoista yhteislenkkiä, fillarilla ja poluilla


Kesäkuun alku on ollut kovin pyöräilyvoittoista. Maastopyöräilyä ja myös toki maantiepyöräilyä. Sekä haaveita uudesta pyörästä.  Maastopyöräilyn yhteislenkkejä Porissa on järjestetty jo todella kauan. Suomen Ladun alajärjestön, Porin Ladun toimesta.  Viime vuonna kovasta kysynnästä johtuen saatiin yhteislenkkejä myös mm. vasta-alkajille ja rauhallisemmasta tahdista tykkääville. Nämä ovat ns. "Etanalenkkejä." Nämä rauhallisemmat lenkit ovat olleet erittäin suosittuja. Tänä keväänä on ollut pelkästään etanalenkeillä aina 30-38 pyöräilijää. Koronasta johtuen lenkit alkoivat vasta keväämmällä, muuten ne taitavat pyöriä melkein ympäri vuoden. Ei kuitenkaan talvi-aikaan.

Kevään toinen hidastempoisempi lenkki oli  viime viikon tiistaina Yyterissä. Mukana oli 36 fillaristia, joten kysyntää on. Vaikka maastot ovatkin tuttuja, on niillä kiva ajella porukalla. Pari uuttakin polunpätkää havaitsin. Kahden tunnin lenkki josta tuli kilometrejä 21.

Yyterin metsäpoluilla

Toinen vastaava lenkki oli tämän viikon tiistaina Reposaaressa. 38 fillaria tällä kertaa, 1:54, liki 16 km. Ekassa kuvassa ollaan Reposaaren kalliolla. Tällä reissulla sattui yksi paha kaatuminenkin, onneksi pyöräilijällä oli kypärä päässä. Ambulanssia kyllä tarvittiin, mutta pahemminkin olisi helposti voinut käydä ilman pyöräilykypärää. Ihan mielenkiintoista oli miten Räpsöössäkin sai tosi hyvän pyörälenkin tehtyä. Samaa lenkkiä voi käyttää juoksuunkin. Pieniä asfalttisiirtymiä oli muutama.

Työmatkapyöräilykin on aloitettu. Maantiefillarilla torstaina meno-paluu, yht. 38 km. 50 minuuttia suuntaansa. Työmatkoja on tarkoitus kesän mittaan alkaa enemmänkin pyöräilemään.

Sisäpiirin kausi päättyi  keskiviikon Cooper-testiin.  Enpä muista olenko ikinä varsinaista testiä tehnyt, on ainakin niin paljon aikaa etten edes muista. Tulos oli ikäluokan sarakkeessa erinomainen, joten olen tyytyväinen. 12 minuuttia ja 2360 m. Loppukesästä voisi koettaa jos hieman saisi aikaa paremmaksi.

Ihanaa baanaa juosta

Lauantaina rauhallista juoksua ja tarkoituksella asfalttilenkki. Olin tyttären luona mummuttelemassa ja tietenkin olin varautunut lenkkikamppeilla. Kun tilaisuus koitti, lähdin hölkälle. 1:30, 10.6 km avg 126 bpm. Tuosta reissusta tein myös pari kilometriä upealla luontopolulla. Alunperin ei poluille ollut tarkoitus edes mennä, sieltä itseni taas löysin. Kiva, vaikkakin lyhyt, polku. Oli kivikkoa ja juurakkoa ja vastaavasti mukavia pellonreunapolkuja yms. kesämaisemia.

Kaasmarkun luontopolku


Sunnuntaina maantiepyöräilyä 2:17, 55.6 km avg 116 bpm, keskinopeus 24.3 km/h. Maanantaina kahvakuulailua runsas puoli tuntia. Keskiviikkona pitkästä aikaa polkujuoksua porukalla. 55:36, 6.6 km avg 139 bpm. 

Torstaina vedinkin ensimmäisen maastopyörälenkkini. Naisten maastopyöräilyporukalle Yyterin tutuissa maastoissa. Pyöräilijöitä oli 9. Juuri sopivan kokoinen ryhmä. Oli todella kivaa vetää yhteislenkki, maastot on sen verran tuttuja ettei tarvinnut kuin vaan pyöräillä. Vauhti taisi olla sopivan rauhallinen ja pyrin välttämään kovin teknisiä paikkoja. Kuitenkin matkassa oli muutamia tiukempiakin pätkiä, joissa joutui vähän keskittymäänkin. Minusta tuntui että naiset olivat ihan tyytyväisiä lenkkiin. Voisin kuvitella joskus toistekin olemaan letkan vetäjänä. Kaksi tuntia ja 19.2 km, avg 108 bpm. Ryhmä siis on Mtb for girls only, vain naisille tarkoitettu. 


Ryhmässä on ollut kovin hiljaista, mutta jospa saataisiin vähän aktiivisempaa menoa. Jotenkin tuntuu että pyöräily on nyt todella suosittua ja paljon on aloittelijoita, jotka kaipaavat vähän opastusta lajiin ja varsinkin erilaisiin reittimahdollisuuksiin. Kieltämättä pelkästään naisten porukalla vauhti on rauhallisempaa. Olen huomannut että moni haluaa ainakin alkuun harrastaa ja opetella ihan naisten kesken. 

Kesäkuun kahteen ekaan viikkoon sisältyy juoksua 20 km ja pyöräilyä 153 km.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...