Kesän kohokohtana Valtavaaran Huiputus

Juhannusviikkoon lähdettiin suuntaamalla nokat kohti Oulua. Sieltä Syötteelle ja sitten lopulta Rukalle. Lähdettiin matkaan vasta työpäivän päätteeksi, joten teimme nopean pysähdyksen Oulussa. Hyvän hotelliaamiaisen jälkeen parin tunnin ajomatka Iso-Syötteen kansallispuistoon. Osa seurueesta olikin jo paikan päällä. Esikoisella oli Iso-Syötteellä pyöräilyjuttuja, joten siellä meni pari päivää. Samalla piti myös mummutella 6 veen kanssa. Hänen kanssaan kuitenkin pääsi hyvin tutustumaan ympäristöön, pienin meni fillarilla ja me juosten perässä. Lauantain reissusta tulikin 7.5 km pituinen ja hyvin pieninkin jaksoi. Lähdettiin mökiltä katsastamaan luontokeskuksen ja sieltä alkavan pienen luontopolun. Naavaparran Polku oli itsessään kolme kilometriä. Kivan pituinen perheen pienimmillekin, matkalla muutamia mielenkiintoisia juttuja kuten Naavaparran kolo ja muitakin lapsia kiinnostavia pieniä yksityiskohtia. Piipahdimme myös Annintuvalla. Luontokeskuksella reissun jälkeen syötiin keittolounas, ennenkuin taas jatkoimme matkaa takaisin mökille.

Illemmalla vielä tyttären kanssa toinen reissu Syötteen huipulle. Reitistä tuli vähän pidempi kuin luultiinkaan, mökille kuitenkin päästiin lopulta pienien mutkien kautta. Olin niin suunnitellut kunnon polkulenkkiä mutta se jäi tekemättä. Pieni iltahölkkä vielä kun käytiin uimassa, juoksua tuli yht. nelisen km. Sunnuntaina lähdettiin kohti Rukaa.

Iso-syöte

Viikon kelit ei olleet ihan kohdillaan, etelä kärventyi 30 asteen helteissä. Pohjoisessa oli viileämpää ja sateista. Sunnuntaina pääsin vasta illemmalla pienelle hölkälle, kävin vain fiilistelemässä lähitienoota. 48:22, 5.7 km avg 128 bpm.

Maanantaina otin sauvat testiin. Ne tosiaan helpottavat sekä ylös- että alasmenoa. Niiden kanssa on myös kiva juosta jos vain maastoon sopii. Koin vähän hankalana sen kun taittelin ne kasaan ja taas suoristin. Ehkä siihen tottuu kun vähän enemmän käyttää niitä. Mäkivedoissa ihan huiput. Yhdistin samaan lenkkiin myös Rukan rinteen pitkät portaat, niitä oli jonkinverran yli 300 kpl. Rinteellä juoksin vähän ristiin rastiin. Sinne on kovin rakennettu ja edelleen rakennetaan monenlaisia sorastettuja polkuja, maastopyöräilyyn ja BikeParkkiin. Sitten suuntasin alas Saarualle ja siellä vähän olinkin polulta hukassa. Onneksi löysin reitin kun lähdin takaisin ylös. Kaipailin sitä pirun pitkää portaikkoa, mitä ei enään ollutkaan. Tilalla sorapolkua ja vasta ihan ylhäällä pätkä vanhoja rappuita. Nekin senverran huonokuntoisia että varmaan myös tullaan korvaamaan uusilla tai sitten sorastetaan sekin kohta. Mökille päästessa oli aikaa mennyt 2:10 ja 10 km, sykkeet 116/147.

Illemmalla vielä toinenkin rapputreeni. Mäkihyppytornin kupeessa olevat portaat piti myös kivuta ylös. Keli oli jo huomattavasti lämpimämpi, ukkosta ilmassa. Sade ylättikin sitten ja mentiin aika haipakkaa takaisin mökille. 55:30, 5 km ja sykkeet 125/187. Ihmeen korkealla on sykepiikki käynyt.

Tiistain suunnitelmana Valtavaaran Huiputus tyttären kanssa.Valtavaaran reitti on 8 km pituinen. Mökiltä kun lähdettiin, taisi mennä jo kolmevarttia ennenkuin päästiin reitin alkuun. Selässä oli kunnon reppu joten tällä kertaa ei juostu vaan ihan perinteisesti patikoitiin. Mukana oli kahvitermari ja jättikokoiset munkkirinkilät, loman kunniaksi. Aloitettiin kierros vastapäivään, heti alussa siis oli pahimmat nousut ja teknisemmät pätkät. Mullehan reitti on jo tuttu, tytär oli ensimmäistä kertaa. Keli oli yllättävän lämmin joten juotavaa tarvittiin. Nousut kyllä pistivät puuskuttamaan ja mielessä kävi muutamaankin kertaan, etä miten tuollakin on joskus pystynyt juoksemaan. Kun päästiin Valtavaaran huipuille, pidettiin munkkitauko. Nautittiin eväät huipulla olevassa mökissä, ulkona ole pöytäryhmä oli varattuna. Maisemien ihailujen jälkeen jatkettiin matkaa alaspäin. Taivas oli uhkaavasti tummentunut ja kauempana näytti jo sateiselta. Oltiin tietoisia että huonoa keliä oli illemmalla luvassa. Takaisinmenoreitti olikin huomattavasti helpompaa polkua, pääosin myös alamäkeä. Suurin osa reitistä oli sorastettu, muutamassa märemmässä kohdassa oli uusia pitkoksia. Toiseen suuntaan menikin matka huomattavasti joutuisammin.

Kun päästiin reitin loppuun, jatkoimme vielä todella hapottavaa ylämäkeä takaisin Rukalle. Siinä kohtaa pariin otteeseen huilasin, tulipa mieleeni että nyt ei ollut pakko painaa viimeisillä voimilla päätyyn asti. Sykkeet tasaantui nopeaan kun matka jatkui, kivuttiin vielä ne yli 300 porrasta Rukan huipulle. Siellä maisematkin taas palkitsi. Siellä myös näki kuinka taivas uhkaavasti tummeni. Reippaasti sitten eteenpäin jotta päästäisiin myös alas sieltä laelta. Rukan kylästä on mökille matkaa vielä 2 kilometriä, piipahdettiin samoilla vetimillä nopeasti uimassa ja sitten mökille. Aikaa meni reissuun 3:36, 14 km.

Mökillä ei taidettu olla kuin puolisen tuntia kun ukkosrintama pyyhälsi ylitse todella voimakkaasti. 

Kotiinpäin lähdettiin päivää aikaisemmin kun alunperin oli tarkoitus, reissu jäi vähän lyhyeksi. Toisaalta se on hyvä sillä nyt jo tekee mieli sinne uudestaan. Seuraavana aamuna noin tunnin ajomatkan päästä Kuusamosta, tajuttiin kuinka raju ukkosrintama olikaan ollut. Onneksi ei oltu missään patikkareitillä kun se oli pyyhältänyt ohitse.