Siirry pääsisältöön

Yyteriin lisää aktiviteettejä

Viime viikot on taas juostu pääasiassa polkuja pitkin. Pitäisiköhän mun keskittyä vain siihen, eikä koko ajan harmitella miksen päädy asfaltille.

Yyteriä ollaan nyt kehittämässä kovalla buustilla eteenpäin. Koronan aikana on kävijämäärät nousseet huomattavasti, enään ei ihan yksin tarvitse metsässäkään liikkua. Maastopyöräilijöitä viuhahtelee siellä täällä ja sitäkin aktiviteettia nyt ollaan täällä lisäämässä. Lomakylässä oleva Seikkailupuisto Huikee laajentaa Fatbike-vuokraustaan ja ilmeisesti Seikkalupuistoonkin tulee jotain uutta perheen pienimmille suunnattua rataa. 

Kangasmaastot houkuttavat helpoille poluille

Myös muita palveluja, esim. ruokapaikkoja, infopisteitä, opasteita yms. on lisätty ja lisää on tulossa. Tuleva kesä näyttää mitä kaikkea sitten ilmaantuukaan.

Padel-kenttiä, trampoliinipuistoa, täällä rupeaa olemaan ihan hyvät valikoimat aktiviteeteissa. Jokaiselle jotakin. Mikäli haluaa vain rauhallista menoa niin sinne vaan rannalle nauttimaan meren kohinasta tai ilta-auringosta. Unohtamatta tietty uimista. Usein myös kuulee kysyttävän löytyykö täältä hyviä karttoja esim. polkujuoksuun tai maastopyöräilyyn. Mitään vartavasten tehtyjä reittikarttoja ei tietääkseni ole, toki Yyterin maastokartoilla on niin paljon merkattuja polkuja että sieltä löytää kyllä reittejä. Ymmärrän kyllä että ilman paikallistuntemusta niille ei kaikki arvaa lähteä. Toivotaan että tänne saadaan myös valmiita reittikarttoja. Siellä täällä maastosta löytyy latukarttoja joiden perusteella kesälläkin kyllä pystyy suunnistamaan. Huikeesta lähtevä kympin fatbikereitti on merkattu myös maastoon ja se on todella kiva reitti myös juoksemiseen. Se taitaakin tällä hetkellä olla ainoa maastoon merkattu reitti.

Pitkospuita pitkin 

Neulaspolkuja

Yyterin maastoissa on juoksukaverien kanssa kierretty eri reittejä, samalla on hauskaa aina visioida mitä tänne voisi tehdä. Eräänkin kerran pähkäiltiin kuinka hienoa olisi jos täältä löytyisi myös opastettuja polkujuoksuja. Ei siis kisaa, vaan ihan aloittelijoillekin sopivia rauhallisia lenkkejä. Maastoa löytyy joka lähtöön ja kunhan reitit tulee tutuksi niin pystyy hyvin juoksemaan itsekseenkin. Meillä aina sanotaankin ettei Yyterin metsiin voi eksyä. Kunhan pysyy valtatien ja meren välissä.

Itse huomaamatta myös useimmiten ajautuu tutuille reiteille. Pyöräilijänä en hae mitenkään todella teknistä maastoa, mielellään sellaista just sopivaa. Juurakkoa ja kiveä saa olla ehkä mieluummin kuin jyrkkiä mäkiä. Vaikka viimeksi meninkin itselle vaikeampaa juurakkopolkua , huomasin että kyllä sielläkin pärjää. Kapeita pitkospuita välttelen, niissä tarvitaan jo hyvää tasapainoa ja rohkeutta. On täällä myös vähän matkaa leveääkin pitkosta jossa pystyy menemään fillarillakin.

Vähän juurakkoa

Yyteri onkin mainio vaihtoehto sellaiselle maastopyöräilijälle joka vasta aloittelee harrastusta, tai ei välttämättä halua rymytä metsissä. Maasto sopii koko perheelle. Lapset voi esimerkiksi mennä fillarilla edessä, äiti polkujuosta perässä ja kaikki tykkää!


Pitkoksia

Toukokuu on ollut hektinen, työt on pursuneet vähän yli ja kotona ollut pientä pintaremonttia. Juoksu- ja fillaritreenit ovatkin sitten suuntautuneet metsään. Maantiefillarilla myös yksi hyvä tempo- ja yhdistelmätreeni. Se olikin tosi kiva combo.  Mukaan mahtuu myös ulkokuntoilulaitteita, ylämäkijuoksua ja rapputreeniä. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...