Siirry pääsisältöön

Puolimaraton Yyterissä


Sunnuntaina juoksin Yyterin puolimaratonin,  kisa oli epävirallisen virallinen. Treenitehtaan miltei jo perinteinen omatoimipuolikas, sama juostiin viime keväänäkin. Olosuhteiden pakosta, varsinainen Yyterin puolimaratonhan taas kerran peruttiin.

Sattuipa todella kiva kelikin, tuulta ei ollut nimeksikään ja aurinko paistoi. Hellelukemia ei vielä ollut, onneksi, sillä kyllä lämpö tuntui oudokseltaan paikoitellen tuskaiselta. Juoksijoita oli 9. Edellisinä päivinä otin iisisti vaikka olisi mielinyt mäkitreeniin. Edellisenä iltana tajusin että juodakin ehkä kannattaisi sillä saattaa tulla lämmin. Tankkaus jäi pariin karkkipussiin. 

Varsinaista täsmätreeniä en ole puolikkaaseen tehnyt pitkään aikaan. Lyhyitä matkoja on tullut reippaasti mentyä yms. mutta ei tuntia pidempää oikeastaan. Pari vuotta sitten sain puolikkaalle ajan 2 tuntia ja pari sadasosasekuntia päälle mutta silloin siihen tuli jopa treenattua. Nyt lähdin vain tsekkaamaan missä mennään. Onneksi sain minun vauhtiini sopivan juoksukaverin, yksin olisi voinut lähteä liian kovaa.

Palauttava hölkkä neulaspoluilla

Alkuun mentiin alle 6 minsan aikoja ja kymppi meni vain minuutin päälle tunnin. Siitä ei kyllä pystynyt kiristämään, aurinko porotti puolessa välissä liikaa. Viimeisen parin kilsan kohdalla olisi kuulunut nostaa vauhtia, mutta ei ihan tuntunut siltä että olisi kyennyt. Ajaksi tuli 2.16.21. Ihan hyvä näillä treeneillä. Päässä vähän vippasi ja levottomasti kävelin eestaas maaliin pääsyn jälkeen, sitten yhtäkkiä kramppasi etusääret ja jalkapöydän edustat. Ai perhana. Siinä meni tovi että pääsi taas liikkeelle. Loppupäivän olin kyllä niin naatti että ihan kuin olisin juossut ihan oikeassa lappukisassa! Olo koheni vasta myöhemmin kun sai syötyä ja levättyä. Vaikka niin kuvittelin menneeni vain reipasta juoksua. No, keskisyke oli kylläkin 147 joten ihan reippaasti on kyllä juostu. 

Kirjurinluodon kevät

Maanantaina kävin 4 kilsan, 35 minuuttia, palauttavalla hölkällä neulaspoluilla. Hyvältä tuntui, paitsi palleassa. Valkku meinasi että liian vähän ollut pitkäkestoista hengästyttävää treeniä. Niinpä, treenin puutetta. Tiedostan. Samalla reissulla sain toukokuun juoksukilsoiksi vähän yli sata.

Pitkästä aikaa tuli juostua sateessa

Edellisen viikon treenit jäi maanantain puolen tunnin kahvakuuulaan, torstaina rentoon juoksuun 1:20, 9 km, avg 121 bpm. Lauantaina maastopyöräilyä 1:45, 13.3 km. 

Nyt päätin myös lähteä kesään ilman treenikalenteria. Ei ole ihan sidottu tiettyyn treeniin ja aikatauluun, vaan voi vähän helpommin mennä sinne sun tänne koko kesän !



Puolikkaan aika kyllä pistää miettimään että miten sitä mukamas selviytyisi maratonista, kun pitäisi samaa vauhtia mennä vielä saman verran lisää...



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää