Siirry pääsisältöön

Marraskuista Maastopyöräilyä

Viikon ensimmäinen päivä oli vielä marraskuun päiväksi poikkeuksellisen lämmin, aurinko paistoi joten ruokatunnilla oli lähdettävä ulos. Päivän juoksutreeni tuli hoidettua samalla kun lakisääteinen lounastauko. Martta oli taas ikionnellinen kun pääsi kirmaamaan vapaana metsään. Yleensä menen hänen kanssaan metsäreiteille, jossa voi koirankin pitää vapaana. 

Maanantain kalenterissa oli siis kevyt palauttava juoksulenkki. Metsälenkki Martan kanssa, 59:25, 5.75 km  avg 119 bpm.

Tiistaina tasavauhtista kovaa. Siten sopivasti, ei täysillä. Siitä tulikin todella hyvä lenkki, jäi oikein kiva olo sillä kun se oli tehty tuntui siltä ettei olisi edes juossut. No olikohan se siis huono lenkki jos ei missään tuntunut.. Juoksu tuntui huomattavasti paremmalta kuin viimeksi samainen lenkki. Nyt keskityin oikeaan hengittämiseen ja se todella auttoi. Alkuverran jälkeen 5 kilsaa sykkeillä 149-154. Vauhdit 5:30-5:42. Yhteensä tuli 50 min, 7.6 km ja sykkeet 136/154. Hyvä treeni.

Keskiviikkona tunnin voimatreeni sisähallissa. 

Torstaina vuorossa uintia. Nyt olen jo siinä vaiheessa että uinnissakin teen vetoja ! 10 x 25 m reippaasti, ihan hauska treeni ja menikin nopsaan. Alkuverraa 300 m ja loppuun 200m, olihan sitä kuitenkin uitava sen verran enemmän että sain edes kilsan täyteen. Perjantaina lepopäivä . Alunperin olin suunnitellut meneväni lauantain pitkälle lenkille treeniporukan kanssa. Suunnitelmana 25-50 km. Jätin sen kuitenkin väliin, jotenkin selittelin itselleni että säästelen alaselkää joka on vähän vaivannut.


Lauantain juoksu siis jäi tekemättä joten menin perinteisesti uimaan. Treeni oli tällä kertaa vähän erilaista mutta todella hauskaa, unohtamatta sitä tekniikkaa. 

Iltapäiväksi oltiin suunniteltu maastopyöräilyä Yyteriin. Pyöräilijöitä oli lopulta kuusi kappaletta, päivä oli hieman sateinen mutta metsässä ei pieni tihku haitannut. Koska maasto on minulle kovinkin tuttua, ohjasin letkaa pitkin poikin, pääosin helppoja neulaspolkuja. Itsenikin yllätti muutamassa kohtaa todella valtavat mutalammikot. Niistä päästiin mukavasti kyllä läpi, kura roiskui mutta sehän kuuluu kuvaan! Parissa kivassa kohdassa pysättiin ja nautittiin hienosta päivästä. Vein porukan myös löytämääni lounaspaikkaan. Siis polun varressa olevaan "kurrenbaariin", joku on myrskyn kaataman puun pilkkonut kivasti penkeiksi ja pöydäksi. Mainio paikka eväshetkeen! Päivä oli vähän harmaa ja sateinen niin hämäräkin tulee nopeaan. Ennen reissuun lähtiessäni hain kauan pientä lisäjuttua jolla saisin otsalampun pyöräntankoon kiinni. Löytyihän se viimein. Minulla rupeaa jo olemaan aikamoinen valikoima kaikkea lisäklipsiä ja johdonpätkää, latauskaapelia yms. Välillä ei oikein tiedä mikä kuuluu mihinkin kojeeseen.  Onneksi siis oikeat nippelit löytyi niin sain testattua niitä. Loppumatkasta meinaan oli jo sen verran pimeää että lamppu oli ehdoton. Tietenkin takana oli asiaan kuuluva punainen valo. Kun pääsin kotiin piti lampun valossa viruttaa isoimmat kurat pyörästä. Matkaa kertyi parinkympin verran.



Sunnuntaina vaan mummuteltiin ja vietettiin 2 ween ja äitinsä synttäreitä. Maanantaina kehonhuoltoa ja joogaa online.

Tiistaina tasavauhtinen reipas juoksulenkki. Päivä oli vähän kiireinen joten pääsin lenkille vasta illalla. Kiva lenkki otsalampun kanssa, keli oli hapekas ja kostea. 1:19:26, 10 km sykkeet 127/142. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...