Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Toukokuun puolessavälissä oli alustavan suunnitelman mukaan kisa johon olisi pitänyt treenata todella hyvin ja paljon. HelsinkiCityMaraton. Ihan alunperin meidän piti kaverin kanssa juosta kyseinen matka Yyterissä. HCM on nyt siirretty syksyyn ja jostain kumman syystä myös tavoitteellinen maratonharjoittelu on ollut hieman vaiheessa. No, tavallaan vain ne pitkät asfalttilenkit on jääneet tekemättä. Pääasiassa olen pitkikset tehnyt maastossa, poluilla ja sorateillä. Pisimmät lenkit ovat olleet 18-19 km. Koronan vuoksi tuntuu että motivaatiokin on vähän kärsinyt. Onneksi omassa treeniporukassa on ollut koko ajan pieni pöhinä päällä, valkku on keksinyt meille puuhaa ja yhteistreenejäkin on ollut, hieman pienempinä annoksina kylläkin. Kalenterissahan on jo tovin lukenut että maraton juostaan eräänä tiettynä sunnuntaina . Sitä on vähän sivuutellut ja vähätellyt. Tuskinpa siitä nyt tällä treenaamisella mitään tulee, eikähän se ole edes mikään virallinen joten ei siis välttämätönkä...

Huhtikuussa patikoitiin parikin luontokohdetta. Isonevan soidensuojelualueella  sekä hieman pikaisempi retki Kaasmarkun luontopolulle. Pomarkussa sijaitseva, Isonevan suo on kooltaan noin 800 hehtaaria ja se on sekä linnustoltaan että kasvistoltaan arvokas. Alue kuuluu suurimmaksi osaksi valtion soidensuojelualueeseen. Maisemia voi ihastella helposti kuljettavalla pitkospuureitillä. Reitin varrelta löytyy paljon opastetauluja sekä lintutorni. Alue sijaitsee valtatie 23:n varrella 4 km Pomarkusta Porin suuntaan. Aivan tien laidassa on iso parkkialue. Minulle riittää maisemat ja ympäristöstä nauttiminen, enkä ole kovinkaan kiinnostunut alueen linnuista, enemmänkin ihastelen moninaista maastoa ja kasvillisuutta. Löytyy vaivaiskoivua, juolukkaa, suopursua, variksenmarjaa ja suokukkaa. Isonevalla kasvaa runsaasti pyöreälehtikihokkia sekä pitkälehtikihokkia, sekä  jonkin verran suomuurainta eli lakkaa. Tietenkin on hienoa jos lintujakin näkyy. Kohteese...

Suunnistus on laji joka on kiinnostanut jo muutaman vuoden. Keväisin on ollut tarjolla suunnistuskoulujakin aikuisille. No enhän ole niihin ehtinyt näiden muiden harrastusten vuoksi. Kouluaikoina joskus vuonna nolla on suunnistettu eikä se silloin mitenkään iskenyt. Muutama vuosi sitten kun olin ensimmäisen kerran MPK:n järjestämällä maastokursilla, suunnistuksen alkeita vähän kertailtiin. Kun jotenkin johkaannuin hirviporukan ajomieheksi oli ostettava ensimmäinen kompassi. Kerran tai pari olen tainnut olla suunnistamassa maanantairasteilla. Viime keväänä kyllä olisin useamminkin käynyt mutta jostain syystä vähän pelkäsin yksin suunnistamista. Kartat on sinällään tosi tuttuja mutta kompassin käyttö on ollut vähän haastavampaa. Preiviikin risukkoa Eikun seuraavaa rastia kohti Paikallinen suunnistusseura Rastikarhut on olosuhteiden pakosta, kuten varmaan moni muukin sunnistusseura, vaihtanut maanantairastit omatoimisuunnistukseksi. Tämä onkin ollut todella hyvä ju...

Huhtikuu on jo pitkällä ja pikkuhiljaa on päässyt taas miltei normirytmiin liikkumisen  osalta. Kerran viikossa on tehty treeniä kuntoportaissa. Tosi kivoja ja tehokkaita rapputreenejä. Olemme pienemmällä porukalla niitä rampanneet, harmillista kylläkin että rapuissa on kyllä ollut välillä aika paljonkin ihmisiä. Mulle on ollut kaikkein vaikeinta erilaiset hypyt, loikkien menen kyllä vaikka kuinka kauan mutta varsinkin tasahypyt on pahoja. Syke hyppää heti taivaisiin ja keuhkot huutaa hoosiannaa muun kropan mukana, olen kyllä todennut muutaman kerran jälkeen niissä kehittyneenikin. Neuvoni onkin jos on hiukankaan heikot lantionpohjalihakset niin ilman muuta rappusiin niitä kehittämään. Tulosta tulee kyllä kunhan malttaa. Puhumattakaan muusta hyvästä mihin tuollaiset erilaiset loikat ja hypyt yms. vaikuttaa. Vahvistaa hyvin juoksijan alaosastoa. Maastossa on pyöräilty pariin otteeseen, suojaisessa metsässä on mukavampi fillaroida. Maantiepyörä ei vielä ole päässyt ulos, si...

Vihdoinkin saatiin sovittua treeniporukassa päivä jolloin päästään fillaroimaan maastopyörillä. Läskipyörillä nimenomaan. Sitä on jo tovi suunniteltu. Koska viimeisin kalenterinikin on vähän rennompi, oli lauantaille merkattu maastopyöräilyä.  Reissuun lähdettiin pienellä porukalla, kolme pyöräilijää ja yksi polkujuoksija. Yhdelle treenikamulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta maastopyörän satulassa. Hän vuokrasi fatbiken Seikkailupuisto  Huikeesta, neljäksi tunniksi ja lopulta mentiin jopa muutaman minuutin yliajalla. Neljä tuntia hurahti kyllä todella nopeasti, kauemminkin oltaisiin viihdytty. Päivä oli aika viileä ja tuuli kylmää, onneksi suuntasimme metsään jossa oli suojaisaa. Repuissa tietenkin taas oli hyvät eväät, nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään treeniä vaan nauttia pyöräilystä ja päivän retkestä. No, polkujuoksija sai tehdä enemmän hommia. Pääasiassa hän joutui meitä kyllä odottelemaan...saipahan kuitenkin  retkestä todella hyvän juoksutreenin. ...