Siirry pääsisältöön

Puolimaraton Yyterissä


Maanantaina kävin hierojalla pistämässä mm. takareittä kuntoon. Olen löytänyt hyvän tekijän, hän ei turhia läpsyttele eikä myöskään liikoja höpöttele. Small talk on kaukana sillä sen verran joutuu puhisemaan ja ähisemään ettei ehdi paljon turhia höpötellä. Tälläkin kertaa oli käsittelyn jälkeen olo ihan kuin kunnon vetotreenin jälkeen. Ei tulisi edes mieleen lähteä samana iltana lenkille...
Tiistaina rento pk-lenkki Martan kanssa. 1:01:28 7.12 km avg 132 bpm. 

Martan kanssa koirarannalla

Uuden fillarin kanssa iltalenkillä
Keskiviikkona ensimmäinen pieni pyöräily uudella fillarilla. Mittaria en laittanut kun piti vaan käväistä mutta taisi tulla 8-10 kilsan pyrähdys. Opettelin lukkopolkimien käyttöä ja hyvinhän se sujui kun vähän harjoitteli.
Torstai ja perjantai edelleen lepoa, venyttelyä ja rullailua ja pientä tankkauksen makua. Ehkä vähän enempi hiilareita ja juomista. Viikko oli hieman hektinen joten oikeastaan vasta perjantai-iltana ehti vähän suunnittelemaan juoksuakin. Normisti kisoissa vaan juoksen miltä tuntuu, nyt jo vähän laskeskelin mitä vauhtia pitäisi mennä että pääsisi alle kahden tunnin. Puolikkaan ennätys on helmikuun hallipuolikkaalta 2:05:13. Jos nyt vähän saisi parannettua aikaa. Eikä mitään paineita.

Lauantaina keli oli mitä mainioin, pilvistä ja tyyntä. Vaatteita vähän mietin ja päädyin pitkiin kompressiotrikoisiin, ei tarvitsisi sitten pelätä mitään kramppeja pohkeissa. Paita oli pitkähihainen ja alla vielä lyhythihainenkin. Jalassa Hokan cliftonit. Maralla sisäänajetut ja hyväksi todetut. Vaatetus olikin ihan kohdallaan, alkuun turhan kuuma mutta kun meno tasaantui niin taisi olla ihan sopiva valinta. Vähemmälläkin olisi toki pärjännyt. Muutamat geelipallerot mukaan, kisassa oli juomana dexal light, googlatin vähän ainesosia jo päättelin että sopii tällaiselle herkkämahaisellekin. Hyvin sopi, ei ongelmia.

Suvi ja Leena ja Kirsi
Leena, Kirsi, Hanna ja Johanna
Kisakanslia oli tänä vuonna leirinnässä eikä hotellilla ja minusta se toimi paremmin näin.
Juoksun hintaan soisi kuuluvan muutakin kuin pelkkä mitali, rusinat yms. Olen silti ihan tyytyväinen järjestelyihin, varsinkin kun juoksu kulki hyvin. Viime vuonna kovin kritisoitiin myös kannustuksen puuttumista ja koska meillä oli nyt omat mahtavat kannustusjoukot ei siinäkään mitään moittimista. Veikkaan että he kannustivat siinä ohessa monta muutakin.

Treenitehtaalla oli hyvä edustus, toistakymmentä juoksijaa. Suurin osa juoksi puolikkaan mutta myös kympiltä löytyi edustus. Maalissakin huomioitiin kun näin komeella porukalla oltiin mukana.

No, lähtölaukaus paukahti ja sitten mentiin. Seurasin kellosta vauhtia ja se oli suurinpiirtein siinä missä pitikin, 5:40 vauhdissa. Kilometrit vaihtui todella tasaisesti, 10 ja 17 km jälkeen hetkellisesti vähän notkahti. Reitti oli tietenkin tuttu jo entuudestaan joten oli helppo ehkä miettiä loppumatkaakin. Suunnittelin jossain loppuvaiheessa kiristäväni vauhtia mutta valkku ehätti jo aikaisemmin potkimaan eteenpäin. Hanaa vaan, viimeinen vaihde päälle ja menoksi! Olihan sitä sitten kiristettävä tahtia, paljon ei ollut enään varaa mutta pienikin vauhdin lisäys riittäisi kahden tunnin alitukseen.

 

Toisella puoliskolla taisin saada kolme selkää kiinni ja maalisuoralla yhden mutta maalissa oltiinkin sitten samalla ajalla. Maalisuoralla meni myös 2 sekuntia nopeammin treenikaveri ohitse.

Pari viimeistä kilometriä menin kyllä pirun lujaa ja se loppusuora viimeisillä voimilla. Kaikki otettiin mummusta irti. Jonkin aikaa maaliin päästyä piti pysyä liikkeellä ettei ihan tipahda, säären etuosat kramppasi mutta onneksi siitäkin selvittiin. Siis mitään ei jäänyt jossittelun varaan, juoksu meni hyvin ja olen itse oikein tyytyväinen päivän suoritukseen. Kaksi tuntia ei mennyt rikki mutta ei harmita. Aika oli 2:00:05. Sykkeet 149/161 ja keskivauhti 5:41. Loppusuoralla pääsin jo reippaasti alle vitosen vauhtiin. Todettakoon etten olisi saanut kaikkea itsestäni irti ilman valkkua joka meitä kuuluvasti kannusti maaliin asti.

Sunnuntaina eli äitienpäivänä jatkui hiilaritankkaus mutta illalla kävin tekemässä Martan kanssa palauttavan juoksun. 47:56 6.05 km avg 127 bpm.

Tästä etapista on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia. Ehkä puolikasta pitää yrittää vielä tänä kesänä uudestaan jos saisi tuon viisi sekuntia tiputettua pois. Nyt se viisi sekkaa taisi mennä eräällä juomapisteellä...

Viikolla treenattu viitisen tuntia josta juoksua 34,3 km.


Kommentit

  1. Kiitos, vauhtitreenejä on tullut tehtyä joten jotain on treenattu oikein. Kyseiseen kisaan ilmoittauduinkin vasta muutama päivä ennen, ei siis ollut mitenkään kevään tähtäin mutta olen oikein tyytyväinen itsekin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...