Siirry pääsisältöön

Hangesta vauhtia NutsYlläsPallakselle

Alkuviikosta piti taas järjestellä treenit uuteen järjestykseen, tiistai meni reisussa joten tiistain treenin siirsin maanantaille ja maanantain uinti jäi tehtäväksi joskus toiste.
Maanantaina kylläkin mietin vielä iltapäivällä mitä tekisin, kamppeet oli mukana töissä sekä uintiin että juoksuun. Päädyin sitten juoksutreeniin ja suuntasin töistä Porin metsään. 

Vuorossa oli VK2:sta. Ensin vähän rentoa alkuverraa, sitten reipasta juoksua ja loppuun jäähdyttelyä. Alusta oli vähän tahmea ja niin myös olo. Ei aina ihan iske juoksu suoraan toimistossa vietetyn päivän perään. Pitäisi vähän palautella "työminää". Sain treenin kuitenkin tehtyä, myönnettäneen ettei ihan parhaimmilla intensiteeteillä mutta kuitenkin. Hyvä fiilis tuli jokatapauksessa. 51:43 7,11 km avg 138. Vauhti parhaimmillaan alle viiden.

Mites teet vetoja kun osa tolpista oli jossain hangessa hukassa..
saattaa mennä veto pitkäksi tai hirveesti liian lyhyeksi...


Keskiviikkona oli sisäpiirin ensimmäinen yhteistreeni Karhuhallissa.  
Pari kierrosta ensin juoksua lämmittelynä ja sitten voimaa ja kimmoisuutta, loikkaa yms. kivaa ja lopuksi vielä muutama kierros pyramiditreeniä juosten. Pari päivää treenin jälkeen tuntui makealta etureisissä, taas siis käytettiin joitain uusia lihasryhmiä. Juoksua taisi tulla treenin ohessa nelisen kilometriä. Loppuun sadan metrin veto valkun kanssa samaa matkaa ja kehitystä on kuulemma tapahtunut ! Tunnin treeni ja maksimisykkeet käväisi 171:ssä.

Olen aina ollut sitä mieltä että treenaaminen pitää ennenkaikkea olla hauskaa. Meillä on koossa porukka jolla on aina hauskaa!

Sisäpiiri venyy...
Torstaina oltiin taas karhuhallissa. Vuorossa 500 metrin vedot kertaa 4. Lämmittelyn jälkeen vedot ja loppuverraa päälle sen verran että matkaa tuli yhteensä 8,3 km. Keskiviikon treeni tuntui edelleen jaloissa. 56:59, 8.3 km sykkeet 144/165. 
Perjantai olikin lepopäivä, mielessä oli uinti mutta pidettiin lepopäivä lepopäivänä. 

Lauantaina aamusti uimaan. 1:08 ja 1500 m. Ei ihan hyvää uintia tällä kertaa mutta tulipahan treenattua lajia. Päivä oli sateinen ja siitä syystä floskainen joten oli ihan mukavaa ettei ollut kalenterissa tälle päivälle juoksua. Seuraava päivä oli silti ihan samanlainen. Enemmän vaan vesisadetta ja enemmän floskaa.

Sunnuntaina jouduin hieman muuntelemaan treenejä, aamupäivä hurahti mummuillen 2 veen kanssa satujumpassa. Aamun pitkikselle ei siis ollut intoa, vettä tuli ihan kunnolla. Iltapäiväksi olin sopinut esikoispojan kanssa hankitreeniä Yyteriin.

Iltapäivällä sitten suunnattiin Yyterin metsään. Heti ensimetreillä kiroilin että mitähän tästä mahtaa tulla. Kunto meinasi loppua heti alkuun. Poika loikki tietenkin edellä pitkin askelin. Piti myöntää itselleni ettei kunto taidakaan olla niin hyvä kuin kuvittelin. Otin mukaani kävelysauvat testiin. Ostin ne tässä talvella ihan ajatellen tulevia mäkitreenejä kesän päätapahtumaan, YlläsPallas polkujuoksukisaan.
Sanottakoon etten tällaista treeniä ennen ole tehnyt. Lunta oli paikoitellen puoleen sääreen, se oli märkää ja sauvatkin upposi hankeen puolet pituuttaan. Olin jo varma että myyjä on myynyt minulle liian lyhyet sauvat. Ei niistä ollut mihinkään. Pakko oli puuskuttaa pojan perässä. Vähän se piruili että sinne vaan shortseissa juoksemaan Karhuhalliin....


No en minä siitä lannistunut, olen kyllä sitkeä kun tarvii. Nyt oli vaan erittäin haastavaa kahlaamista. Päästiinhän me sieltä umpihangilta pois. Sitten mäkivetoja kolmeen eri mäkeen, kolme kierrosta. Yhteensä siis 9 nousua ja sitten tietenkin sitä umpihankea takaisin alaskin. Sauvojen kanssa nousut meni kyllä jotenkuten edeten ylös asti. Lopussa vielä tein yhden nousun ilman sauvoja ja siinä vasta tajusin kuinka sauvat olivat helpottaneet vetoja. Ilman sauvoja en meinannut päästä eteenpäin välillä mitenkään. Vaikka ne tuntuivat lyhyiltä niin ylämäissä oli pituus oikein sopiva. Vähän eri reittä lähdettiin takaisinpäin. Hieman helpompaa polkua. Sitten taas oltiinkin ihan kunnon polveen asti ulottuvassa hangessa. Joo, meneehän siinä kesäisin polku.  Paikoitellen juoksu sauvojen kanssa ihan sujui niin kuin ilmeisesti kuuluisikin. Sitten taas hanki oli syvempi ja happi meinasi loppua. Poika taitaa olla tullut äitiinsä vai kumminpäinhän mahtaa mennä, jokatapauksessa loppumatka mentiin ihan pitkin mettäpohjia joissa ei muita jälkiä ollut. Siis edelleen umpihangessa. Sanoin pojalle ettå antaa mennä vaan, perässä tullaan !



Aikaa meni 6,56 kilometriin 1,5 tuntia sykkeet näyttivät 133/177. Kuten tuosta kuvasta näkyy, on sykkeet sahanneet ylös alas koko ajan. Käytännössä siis meni niin että yritti juosta eteenpäin kunnes oli sykkeet ihan tapissa sitten piti kävellä ja taas alusta...

Viikon liikkumiset 5,5 tuntia ja juoksua 26 km.

Sauvatreeni oli kivaa, sitä lisää

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...