Siirry pääsisältöön

Maastopyöräilyä


Osallistuin Suomen ladun järjestämään Maastopyöräily tutuksi- kiertueeseen. Hieno tapahtuma. Se järjestettiin Niittymaalla, Porin Ladun omistamalla Susisuon majalla. Puolet illasta oli ajotekniikan yms, opettelua. Taitoratoja, mm. pujottelua, pitkospuita, esteen ylittäminen, paikoillaan pysyminen, jarruttaminen, ylä- ja alamäkiajoa.
Käytiin läpi varusteita yms. Ajoin normimaastopyörällä tekniikkaosion. Läskipyörällä pääsin maastoon. Jotenkin tuo läski vaan tuntuu luontevammalta.
Teimme 6,5 kilsan maastolenkin ja sielläkin treenattiin vielä ylä- ja alamäkeä.




Voin sanoa oppineeni ainakin sen että pääsen jyrkkääkin ylämäkeä polkemalla ylös. Tekniikkaa kyllä piti treenata muutaman kerran ennenkuin onnistui. Jyrkkää alamäkeäkin uskalsin tulla alas, kun vaan hallitsee sen oikean tavan.
Niin yksi näppärä muistisääntö oli hyvä vinkki. PP, peukulla pienempää....siis vaihdetta, mainiota.



Hiki kyllä harjoitellessa tuli. Maasto oli pääasiassa helppoa vaikkakin osin teknistä, varsinkin heti alussa kun lähdettiin majalta oli tosi haastava ja tekninen alamäki. En sitä ihan ajamalla päässyt kun edessä olevatkin joutuivat taluttamaan joten minä myös tietenkin. Mukana oli monentasoista pyöräilijää ihan ensikertalaisista alkaen. Kaikki olivat kyllä yhtä innostuneita.
Meitä oli 23 henkeä, moni taisi tosiaan olla ihan ensimmäistä kertaa maastopyöräilemässä. Opetus oli ihan pätevää joten kaikki varmaankin sai koulutuksesta varmuutta ja uusia taitoja ja tietoja pyöräilyynsä.


Minullakin on läskipyörä ollut vasta vuoden joten harjoittelu pääasiassa on tapahtunut ihan helpoissa Yyterin maastoissa. Maanantaisin on järjestetty yhteislenkkejä mutten ole niihin kertaakaan päässyt. Jos olisi ollut muuten mahdollisuus niin en ole saanut fillaria autoon. Pitäisi ostaa teline. Kerran yritin sitä änkeä auton sisäänkin mutta ei mahtunut. Etupyörän voisi irrottaa niin saattaisi sopiakin. Mutta sitäkin pitäisi ensin opetella...
On ollut siis ihan saamattomuutta.

Nyt sitten viime maanantaina päätin osallistua, lähtö oli Kyläsaaren kentältä joten ajoin fillarilla paikalle. Puoli tuntia sotkin vähän kiireissäni mutta ehdin ajoissa.
Osallistujia oli parikymmentä, meno oli vauhdikasta. Maastoa reitin varrelle tuli monenlaista, teknistä juurakkoa ja kivikkoa, vähän pitkospuitakin, soratietä ja asfalttia ja metsäpolkuja jne. Kyläsaaresta lähdettiin letkassa kohti Enäjärveä, Halssia ja  sieltä Kaunismäen kautta Yyteriin. Yyterissä kierreltiin ja tottakai vastaan tuli sekin mäki jota aina joudun taluttamaan ylös. Niin nytkin. Auts, liian raskas vaihde päällä enkä päässyt ihan ylös asti. Pitänee käydä treenaamassa.
Muuten reitti oli tosi hyvä ja monipuolinen. Vauhti oli ehkä hieman reipas, ei paljon voinut kun keskittyä etenemiseen.
Yyterin jälkeen jäin pois letkasta ja kaarsin polkuja pitkin takaisin kotiinpäin. Matkaa kaiken kaikkiaan tuli 31 km ja aikaa meni 2,5 tuntia. keskisyke oli vauhdista huolimatta matala, 115.




Pyöräily kävi hyvästä palauttavasta lenkistä polkujuoksukisan jälkeen.

Osa kuvista kiertueen ohjaajan ottamia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...