Siirry pääsisältöön

Pitkospuilla fillarilla ja lenkkareilla


Lattomeren ultran  jälkeisenä aamuna oli taas aikainen herätys, kummipoika pääsi ripille joten piti kiiruhtaa kirkkoon.
Jalat mahtuivat hyvinkin balleriinoihin vaikka edellisenä päivänä hieman varpaat turvoksissa olikin.
Minkäänlaista isompaa vaappumista ei myöskään ollut askelissa. Hhmm, olikohan sitä nyt sitten kuitenkaan antanut kaikkea itsestään. Maratonin jälkeen oli paikat todellakin jumissa mitä nyt ei sanottavammin havainnut. Sunnuntaina sitten vaan huilittiin. 

Maanantaina lähdin fillarilla töihin, yhteensä 38 km. Yritin pyöritellä kevyesti. Kuopus tuli viikkoa viettämään Vaasasta ja hänen kanssaan tiistaina läskipyörälenkille. Pitipä taas ottaa pieni kevyehkö iltapyrähdys, aikaa menikin likemmäs pari tuntia ja kilometrejä tuli 16.
Pyöräilylenkki oli pitkästä aikaa virkistävää, rennosti mentiin helppoja Yyterin metsäpolkuja, joilta sitten suunnistettiin kohti Preiviikin retkeilyreittiin johtaville pitkospuille, leveää baanaa oli kiva polkea. Renkaista kuului kumea mutta pehmeä surina, läskipyörät liikkeellä ! Sitten ne pitkospuut muuttuivat kapeammiksi. Eipä kauaa mennyt kun tipahdin kyydistä ! Onneksi en kaatunut sinne pöpelikköön, vähän mustelmia ja ruhjeita. Loppupätkän kapeat pitkokset talutin fillaria. On siis vähän treenattavaa tuolla saralla.


Keskiviikkona pieni juhannusjuoksu Yyterissä, mukana kolme kaveria. Tällä kertaa oli vähän vähemmän hyttysiä. Tunnin juoksu, rauhallista menoa.
Sitten vietettiin juhannusta, pari päivää mökillä joten treenit jäi väliin. Kun seurailin porukoiden somekanavia ja mitä ketäkin oli juhannuksena harrastanut, oli ihan pakko sunnuntaina vielä illemmalla tehdä pieni 5 kilsan lenkki. 


Koska ihan pian koittaa lähtö Nuts Pallakselle, tuntuu tuttu paniikki iskevän.
Maanantaina Ruosniemeen juoksemaan mäkiä. On taas kerran nuo mäkiset maastot jääneet vähemmälle. No, kymmenen kilsaa kiersin siellä ylös alas ja eestaas. Ihan hyvää treeniä, mäet on senverran jyrkkiä että alamäet suurimmaksi osaksi piti kävellä. Ajaksi tuli 1.18 tuntia  ja keskisyke 133. Suunnon mukaan korkeutta 189 m. Lenkin päätteeksi kävin lilluttamassa varpaitani läheisessä Ankkalammessa. Enskerralla simmarit mukaan.


Keskiviikko olikin sitten mahtipäivä. Haastepäivä. Treenitehtaan haasteet testattiin stadionilla. Kolmesta sai valita, punnerrus-, kyykky- tai lankkuhaaste. Valitsin lankkuttamisen. Punnertanut en ollut kertaakaan, kyykännyt kyllä ja varsinkin lankuttanut. Enkka oli 6 minuuttia. Suurin osa valitsi kyykkyhaasteen josta valikoitui 2,5 minuutin Wallsit. Olin ainoa joka lankutti joten yleisöä ja kannustusta oli. Minulla nyt tunnetusti on maailman huonoimmat vatsalihakset, siis niitä ei edes ole. Linkkuveitset ja muut istumaannousut ovat minulle mission impossiblea.
Yllätin itseni ja varmaan muutkin. Lankutin seitsemän minuuttia. 
Olo oli ihan huikea, ihan kun olisin tehnyt jonkun huippuajan juoksukilpailussa. Ei voi olla totta, tekniikkakin oli ihan hyvä joten ei moittimista. Loppuun vähän palauttavaa juoksua radalla.

7 minuutin lankkuhaaste ja hymyilyttääkin vielä

Olin koko illan ihan täpinöissäni.

Torstaina sain pari kaveria taas mukaan ja käytiin Kirjurinluodossa juoksemassa n.11 kilsaa. Kivaa vaihtelua juoksumaisemissa. Keli oli tosi lämmin, 26 astetta. Onneksi oli pilvinen taivas niin ei ollut liian tukahduttavaa. Aika 1.19 tuntia ja keskisyke 140.


Sunnuntaina juostiin Hippokerhon kanssa viimeinen
pitkis ennen NutsPallasta. Yyterin polkuja pitkin
kohti Selkämeren Kansallispuistoa. Sieltä Preiviikin
luontoreittiä pitkospuita pitkin takaisin Yyteriin.
Aikaa meni 3,04 tuntia ja kilometrejä kertyi 21,8.
Keskisyke 138.

Nyt oli sellaisia matkaseuralaisia aika kauankin
etten ole ennen törmännyt. Koko lauma paarmoja
pörräsi meen kimpussa, varsinkin minun !
Oliskohan meidän tuoksu jo tuossa vaiheessa ollut
niin herkullinen että ne kuhisi ympärillä. Joten sitä
mentiin vähän rivakampaakin vauhti tovi.
Onneksi ei pistäneet.





Juoksuhaasteesta muuten suoritettu kohta 37. Aseta itsellesi tavoite ja juokse tavoitteeseen. Ultraintervallissa olin laittanut tavoitteeksi tuon neljä kierrosta ja sehän tehtiin!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...