Siirry pääsisältöön

Polkuja ja mäkijuoksua


Olen maltilla aloitellut uusia treenejä, ettei vaan palautumisessa tulisi takapakkia. Intoa on juosta mutta annetaan kropan palautua kunnolla, lähinnä siis jalkojen. Myös viime viikon lihaskuntotreeni on painanut joka puolella kehoa.

Maanantaina polkujuoksua Yyterissä. 1,20 min, 9.85 km, keskisyke 132.
Tiistaina tunnin verran Yyterissä koirien kanssa kävelyllä. Tuuli oli tosi navakka joten sai ihan pistää pipon päähän ja pysytellä vähän paremmin dyynien suojissa. Toukokuun hellepäivät ovat tällä erää ohi.

Keskiviikkona oli vuorossa taas treenit stadionilla. Kävin vähän lämmittelemässä ensin maastolenkillä, 7 km, 50 min, sykkeellä 134. Siis ihan rauhallista peekoota. Siitä sitten stadionin puolelle, Tällä kertaa meillä oli varavetäjät, TT oli estynyt ja delegoinut homman  eteenpäin. Ohjeet oli annettu ja niitä noudatettiin. Lämmittelyä alkuun ja sitten vähän keskivartalotreeniä ja siihen päälle pyramidiharjoitus. Lopuksi taas tekniikkaa ja rappusia. Oli taas hyvät treenit, nyt en saanut itseäni niin tukkoon kuin viimeksi vaikka seuraavana päivänä kyljissä tuntuikin sivulankut.


Tämä viikko on suoritettu myös
Treenitehtaan haasteita, sekä
lankkuhaaste että kyykkyhaaste.
Punnerrushaasteen jätän suosiolla
väliin. Kuun lopussa katsotaan
miten sujuu...
vielä ollaan aikataulussa.

Tein hyvän heräteostoksen
facekirppikseltä. 2XU:n pitkät
juoksutrikoot 25 egee.
Ei huono kauppa ja pökät oli hyvät.
Tuli heti testattua kun oli niin
kylmä keli että piti vaihtaa caprit
vähän pidempiin pultteihin.










Pari päivää lepoa ja lauantaiaamuna vaihteeksi mäkijuoksua. Ruosniemen pururataa muutamia kertoja ylös alas. Porissa ei sen "pahempia" mäkiä taida löytyä. Yksi kierros on n. 2-2.5 km, saldoksi tuli lopulta 12 km ja 1,32 tuntia. Isoimpien mäkien yläpäässä vähän joutui antautumaan mutta muuten ihan ok treeni. Laskittelurinteen mäkivedot jätin suosiolla väliin. Kuukauden päästä on Ylläksellä mäkijuoksua, siihen ei enään vedot auta. Noita mäkiä pitänee sahata vielä muutamia kertoja.



Sunnuntaina kävin taas vaihteeksi Yyterissä katsastamassa polkuja maanantaita varten. Saan mukaani muutaman juoksukaverin ja lupasin suunnitella sopivan reitin.
Yhteensä tuli 10 kilsaa pk-vauhdilla. Lauantain mäkinen treeni ei painanut onneksi jaloissa. Yyterin kangasmaastot ovatkin jaloille armollisia, kuten myös pääkopalle. Jos niille poluille lähtee polla piukeena niin takaisin kyllä tulee mieli leppoisana. Polkuja on ristiin rastiin, ei tarvitse kuin valita oikea suunta, eksymään ei pääse.

Vesi on edelleen tosi matalalla

Kun tulin takaisin kotiin oli pihalla hauska näkymä. Oliskohan mies ajatellut vinkkaavansa että olisi jo aika saada meillekin yhteinen harrastus.

Molemmille oma ruohonleikkuri :)

Viikon päästä osallistun Lattomeren Ultraintervalliin. Viime vuonna sain tehtyä kaksi kierrosta ja toisenkin vaivoin kramppien takia. Nyt olen vähän paremmin valmistautunut. Lähinnä siis yrittänyt olla rasittamatta itseäni liikaa. Ehkä pari rentoa juoksua viikolla ja kehonhuoltoa. Tavoite olisi neljä kierrosta. Yhden kierroksen mitta on 13 km ja lähdöt on kolmen tunnin välein. Tärkein asia taitaa olla miten käyttää juoksujen välisen ajan ja miten tankata sopivasti energiaa.
Tulee mielenkiintoinen lauantai.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...