Siirry pääsisältöön

KarhuViesti, Raumalt Porrii...

Tiistaina vielä viimeisiä vauhteja Karhuviestiin. Jos viikonlopun pitkiksellä oli syke erittäin matalalla niin nyt vedoissa sykkeet huiteli ihan taivaissa...200 m x 5 ja maksimit oli reippaasti yli mun huippulukemat ! En helpolla saa noissa vedoissa sykettä ylös, vaikka ne tietenkin pitäisi tehdä kovilla lukemilla...nyt taisi olla kaikki yli 170..jopa 191, mähän olisi jo hapeton tossa vaiheessa. Suunnon käppyrää kun katselee niin se taisi taas kulkea omia polkujaan...
Mutta keli oli taas erinomainen, aurinko paistoi ja lämmitti.

Keskiviikkona kokoonnuttiin vielä viestiporukan kanssa pienelle lenkille Katinkuruun. Nyt sitten satoi vettä! Onneksi se ei siellä metsässä haitannut ja jossain vaiheessa se jo loppuikin. Lopulta keli oli siis taas kerran oikein mainio. Pientä lämmittelyjuoksua alkuun ja sittan takaisin reippaan rennosti, muutamia tolpanvälejä vauhtia vaihdellen..
Pari viimeistä päivää sitten vaan venyteltiin ja rullailtiin jalkoja auki. Takareisi jumitti ja päätäkin rupesi pakottamaan, olisko ollut kisajännitystä ! Se jokatapauksessa vaati buranaa ennenkuin hellitti, epätavallista mulla tuollainen päänsärky. Onneksi sain sen talttumaan ennen juoksua.


Lauantaina oli kevään kohokohta, Karhuviesti. Raumalt Porrii. Tähän on treenattu kevät. Kokoonnuimme Karhuhallissa ja sieltä lähdettiin parin joukkueen voimin kohti Rauman toria. Sieltä olisi lähtö. Maaliin päästessä ollaan taas Karhuhallissa. Juoksin siis TT-Treenitehtaan joukkueessa, osuus on kolmas 5,2 km. Osuuksia on Raumalta 7 ja  Eurajoelta lähdettäessä 5. Raumalta Poriin on 50 km. Testijuoksussa juoksin vähän alle 5,30 pintaan. Odotettavasti kun saan kilpalapun rintaan, vauhti vähän paranee. 
En oikeastaan jännittänyt kisaa sillä olen sen juossut muutaman kerran aikaisemminkin. Oli hauskaa seurata ensikertalaisten pöhinöitä, toiset oli ihan hiljaa ja jännitti ja toiset taas ihan täpinöissään!
Toki jännitys nousi kun oma osuus läheni, onneksi se oli jo kolmas ja sitten sai vaan kannustaa muita Keli oli loistava, aamupäivällä aurinko pilkisteli ja vähän tuulikin mutta mun kohdalla oli pilvistä eikä tuuli mitenkään haitannut. Lämpötila taisi olla muutaman asteen plussan puolella. 

Sitten vaan menoksi kun sain läpsyn toisen osuuden tulijalta! En seuraillut sykemittaria, ehkä pari kertaa vilasin missä sykkeet menee. Juoksin siis ihan fiiliksellä, mielestäni sain tasaisen vauhdin heti alusta asti. Ohittelin jossain välissä kolme selkää, wau! Se on aina makeaa kun pääsee jonkun ohitse. 
Lopussa sain vähän kiristettyä ja maalissa sitten läpsytin seuraavan vauhtiin. Mittarissa 27.02,  hhmm...keskivauhti 5,12 ! Se jo tuntui hienolta, aivan makeelta siis. Vaikea sanoa millainen keskari olisi ollut pidemmällä osuudella mutta noihin lukemiin olen erittäin tyytyväinen. No hei, aivan mahtava tulos minulta. Oma ennätys kuitenkin.
Kilometriajat olivat 5.04, 5.24, 5.10, 5.16, 5.11 ja 5.06 viimeinen spurtti. Eka kilsa siis nopein, ehkä siitä syystä toka hitain. Maalissa ihan hyväkuntoisena. Herää epäilys olisiko pystynyt kovempaan...

Sitten tiputeltiin seuraavia juoksijoita omille paikoilleen ja hyvää vauhtia siirryttiin kohti Poria. Karhuhallissa kannustettiin Treenitehtaan ankkuri maaliin ja sitten odoteltiin toisen joukkueemme WBF:n ankkuria. Komiaa fiilistelyä. Kun kaikki olivat taas koolla ja saatiin mitalit kaikille suuntasimme porukalla saunomaan. 


Meillä oli älyttömän hyvät joukkueet, tuloksiltaan ja muutenkin siis upeat. Oli tosi hauska päivä. 
Veikkaan että kaikki olivat tyytyväisiä omiin juoksuihinsa, kaikilla oli hauskaa ja aika moni sai juosta oman ennätyksensä. Jotenkin edelleen oli hienoa katsella ensikertalaisten kilpailijoiden innokasta eläytymistä.

Tiilimäen Titaanin Treenitehdas
Karhuviesti-joukkue 2018

Sunnuntaina tuli ulkoiltua taas auringonpaisteessa. Illemmalla lähdin palauttavalle lenkille metsään. Vaihteeksi jotain muuta kun asfalttia. Pientä sadetta tihutteli, se tuntui ihan kesäsateelta. Taivaalta kuului joutsenten ääniä, oli aivan sellainen fiilis että on kevät!


Nyt sitten kohti seuraavaa haastetta. Muutama viikko vielä ja sitten Helsinkiin juoksemaan 42 kilsaa ja pikkasen päälle!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...