Flunssaisen viikonlopun jälkeen on menohalut pinnassa mutta aloitetaan varovaisesti.
Maanantaina oli ihan pakko illemmalla lähteä pihalle auringonpaisteeseen. Jos vaikka kirpeä pakkasilma auttaisi paremmin kuin buraC. Ehkä se vähän klaarasi röörejä. Martan kanssa siis kävin ihan rauhallisella kävelylenkillä, n. 1,5 tuntia.
Tiistaina edelleen mahtava aurinkoinen pakkaspäivä. Lopetin työt ajoissa että ehdin auringon perässä. Nyt pitkästä aikaa ajattelin ulkoiluttaa läskipyörää. Pakkasta oli senverran että änkesin itseni toppapukuun. Tarkoitushan oli mennä tosi rauhallisesti ihan ilmasta nauttien. Renkaista päästeltiin vähän liikoja ilmoja pihalle. Läskipyörässä ei kait saisi olla liikaa ilmaa renkaissa.
Että niin olen ainakin ymmärtänyt.
Suuntasin metsään, kohteena Yyteri. Meno oli niin raskasta että huh huh, tämänhän piti olla tosi rauhallinen reissu. Hikeä pukkasi vaikka kuinka hiljaa menin. Jalat hapotti alta aikayksikön. Tulin sitten siihen tulokseen että renkaissa oli liian vähän ilmaa, ainakin minulle. Tuntui ettei pyörä rullaa edes tiellä ilman että kiersi kampea koko ajan. Itsepähän halusin vähentää ilmoja joten ei auttanut kiukutella kenelläkään. Kävin kuitenkin rannalla asti ihailemassa talvista maisemaa. Aurinko paistoi upeasti ja lumi kimmalteli. Sitten metsäreittiä suorinta tietä kotiin. Koko vaatekerta oli niin märkä että olisi saanut vääntää kuivaksi.
Tuli reisusta kuitenkin 1, 25 tuntia ja n. 10 kilsaa. Keskisyke oli tosi matala vaikka hikeä pukkasikin suurimman osan matkasta.
Mieli oli hyvä kun tuli tehtyä! Mutta renkaisiin pitää saada lisää ilmaa.
Keskiviikko olikin hiihtopäivä !
Lähdin vasta lähemmäs neljää mutta aurinko paistoi vielä täysillä. Pakkasta liki 10 mutta tuullut ei nimeksikään. Suuntasin Yyteriin, taas kerran. Rannalla oli hyvät ladut joten nautin siellä mahtavasta kelistä, auringosta ja aivan hiljaisesta maisemasta. Otin nyt ihan rauhallisesti, pääasia nauttia päivästä. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä ja aikaa meni 1,45 tuntia. Aivan nautinnollista menoa siis tänään. Kotiinpäin lähtiessäni jo rupesi aurinkokin laskemaan taivaanrantaan. Aivan mahtava hiihtolenkki.
Torstaina juoksulenkki. Töistä suoriksi Porin metsään. Pakkanen oli jo hyvin laskenut, enään vain -5 astetta. Ensimmäiset pari kilsaa oli syke tosi korkealla ja jo meinasinkin tehdä lenkin lyhyenä, jos tuo flunssa kuitenkin vielä vaikuttaa. Syke sitten laskikin normi peekoon tasolle, n. 134, joten jatkoin matkaa. Saldoksi tuli 7 km,
Perjantaiaamuna pakkasin autoon sukset. Keli oli aivan loistavan talvinen, yöllä satoi lunta oikein kunnolla. Päivä oli edelleen aurinkoinen, pakkasta 5-7 astetta. Kyllä lomalaisten on tällä viikolla kelvannut ulkoilla. No minä olen kyllä ollut miltei koko viikon töissä. Mutta perjantaina suuntasin taas kerran suoraan töistä Porin metsään. Ohjelmassa oli vk-lenkki mutta vaihdoin sen hiihtoon. Puolisentoista tuntia sivakoin ja siinä kertyi 10 km. Olin Porin metsässä ensimmäistä kertaa suksien kanssa. Ladut olivat loistavat, suuntasin kuitenkin vähän rauhallisemmalle reitille jossa sai mennä ihan melkein itsekseen ja rauhassa.
Lauantaina piti olla totaali lepopäivä mutta olihan upeaan pakkaspäivään ja aurinkoon lähdettävä nauttimaan. Sukset kainaloon ja muutaman sadan metrin päähän ladun varteen kävellen ja siitä menoksi. Vähän lipsui ja välillä tökki mutta siitä huolimatta hieno lenkki, n. 1,5 tuntia vähän yli 8 km.
Sunnuntaina aamupäivä meni seuratessa hiihtoa teeveestä. Aurinko ei paistanut joten ulos ei ollut kiirettä. Iltapäiväkin meni seuratessa teeveestä olympialaisten päätösjuhlaa, sohva kyllä nyt veti puoleensa oikein kunnolla. En tiedä väsyttikö viikon aktiviteetit vai väsyttikö se soffalla löhöily.
Ohjelmassa olisi ollut pitkä ja rauhallinen lenkki. Hhmm..
Kuten monta kertaa aiemminkin toisten some-päivityksiä seuraten jostakin iskee motivaatio joka lopulta saa liikkeelle.
Päätin lähteä, vasta kuudelta illalla, kokeilemaan flunssan vuoksi tekemättä jäänyttä pyramiditreeniä. Pääsisi nopeammin kotiin saatikka lähtisi pitkälle peekoolle.
Sunnuntain treeniksi siis tuli tuo pyramiditreeni. Aloitettiin pikkuhiljaa sykkeitä nostaen ja samaa toteuttaen takaisin matalalle sykealueelle. Vähän oli vaikeaa seurata sykettä ja myös aikaa kun ei hämärässä nähnyt kellon lukemia, argh...eihän minulla ole edes silmälaseja mukana juoksulenkeillä. Olisi pitänyt pistää otsalamppu ! No, jotenkuten mielestäni sain treenin tehtyä niinkuin piti, niin luulin mutta kun katselin suunnon käppyröitä niin ihan persiilleen taisi mennä koko treeni. Yritys oli ainakin kova. Aikaa kului 1,11 ja 9,7 km sekä keskisyke 143.
Niin että tällainen oli minun vähän kevyempi treeniviikko, sattui nyt nuo hiihtokelit kohdilleen. Enkä päässyt kertaakaan salille asti.
Jostain taas iski silmille että HCR:n on enään 12 viikkoa...
 |
| Porin metsälatuja |
Keskiviikko olikin hiihtopäivä !
Lähdin vasta lähemmäs neljää mutta aurinko paistoi vielä täysillä. Pakkasta liki 10 mutta tuullut ei nimeksikään. Suuntasin Yyteriin, taas kerran. Rannalla oli hyvät ladut joten nautin siellä mahtavasta kelistä, auringosta ja aivan hiljaisesta maisemasta. Otin nyt ihan rauhallisesti, pääasia nauttia päivästä. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä ja aikaa meni 1,45 tuntia. Aivan nautinnollista menoa siis tänään. Kotiinpäin lähtiessäni jo rupesi aurinkokin laskemaan taivaanrantaan. Aivan mahtava hiihtolenkki.
Torstaina juoksulenkki. Töistä suoriksi Porin metsään. Pakkanen oli jo hyvin laskenut, enään vain -5 astetta. Ensimmäiset pari kilsaa oli syke tosi korkealla ja jo meinasinkin tehdä lenkin lyhyenä, jos tuo flunssa kuitenkin vielä vaikuttaa. Syke sitten laskikin normi peekoon tasolle, n. 134, joten jatkoin matkaa. Saldoksi tuli 7 km,
Perjantaiaamuna pakkasin autoon sukset. Keli oli aivan loistavan talvinen, yöllä satoi lunta oikein kunnolla. Päivä oli edelleen aurinkoinen, pakkasta 5-7 astetta. Kyllä lomalaisten on tällä viikolla kelvannut ulkoilla. No minä olen kyllä ollut miltei koko viikon töissä. Mutta perjantaina suuntasin taas kerran suoraan töistä Porin metsään. Ohjelmassa oli vk-lenkki mutta vaihdoin sen hiihtoon. Puolisentoista tuntia sivakoin ja siinä kertyi 10 km. Olin Porin metsässä ensimmäistä kertaa suksien kanssa. Ladut olivat loistavat, suuntasin kuitenkin vähän rauhallisemmalle reitille jossa sai mennä ihan melkein itsekseen ja rauhassa.
Lauantaina piti olla totaali lepopäivä mutta olihan upeaan pakkaspäivään ja aurinkoon lähdettävä nauttimaan. Sukset kainaloon ja muutaman sadan metrin päähän ladun varteen kävellen ja siitä menoksi. Vähän lipsui ja välillä tökki mutta siitä huolimatta hieno lenkki, n. 1,5 tuntia vähän yli 8 km.
Sunnuntaina aamupäivä meni seuratessa hiihtoa teeveestä. Aurinko ei paistanut joten ulos ei ollut kiirettä. Iltapäiväkin meni seuratessa teeveestä olympialaisten päätösjuhlaa, sohva kyllä nyt veti puoleensa oikein kunnolla. En tiedä väsyttikö viikon aktiviteetit vai väsyttikö se soffalla löhöily.
Ohjelmassa olisi ollut pitkä ja rauhallinen lenkki. Hhmm..
Kuten monta kertaa aiemminkin toisten some-päivityksiä seuraten jostakin iskee motivaatio joka lopulta saa liikkeelle.
Päätin lähteä, vasta kuudelta illalla, kokeilemaan flunssan vuoksi tekemättä jäänyttä pyramiditreeniä. Pääsisi nopeammin kotiin saatikka lähtisi pitkälle peekoolle.
Sunnuntain treeniksi siis tuli tuo pyramiditreeni. Aloitettiin pikkuhiljaa sykkeitä nostaen ja samaa toteuttaen takaisin matalalle sykealueelle. Vähän oli vaikeaa seurata sykettä ja myös aikaa kun ei hämärässä nähnyt kellon lukemia, argh...eihän minulla ole edes silmälaseja mukana juoksulenkeillä. Olisi pitänyt pistää otsalamppu ! No, jotenkuten mielestäni sain treenin tehtyä niinkuin piti, niin luulin mutta kun katselin suunnon käppyröitä niin ihan persiilleen taisi mennä koko treeni. Yritys oli ainakin kova. Aikaa kului 1,11 ja 9,7 km sekä keskisyke 143.
Niin että tällainen oli minun vähän kevyempi treeniviikko, sattui nyt nuo hiihtokelit kohdilleen. Enkä päässyt kertaakaan salille asti.
Jostain taas iski silmille että HCR:n on enään 12 viikkoa...
Kommentit
Lähetä kommentti