Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Niinhän siinä kävi että lenkille ei joulun jälkeen päässyt. Flunssan luulin jo selättäneeni kun kuitenkin jouduin hakemaan lääkekuurin, poskiontelot menivät tukkoon. Sain kunnon penisilliinikuurin ja duactia. Jäi vain kaivelemaan kun uudenvuoden aatonaaton pitkä juoksu jäi väliin. Treenitehtaan Day on the Road piti olla loppuvuoden huipennus ja tavoitteenahan oli 35-50 km.  Tavallaan tunsin itseni ihan terveeksi kun kuuria oli takana jo kolme päivää. Viisaampia kuunnellen jätin kuitenkin juoksematta. Jotenka olin sitten huoltamassa muita juoksijoita. Sunnuntaiaamuna tasan klo 8 lähti 12 juoksijaa stadionilta kohti Reposaarta.  Koska keli oli nyt haastava, erittäin liukasta ja jäistä, reittiä muutettiin meneväksi pitkin pyöräteitä.  Näin tuli sitten suoritettua juoksuhaasteen kohta 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin. Mukanani oli Karhunkierrokselta saatu kello ja kilauttelin sitä ainakun vaan oli tilaisuus.  Toivottavasti...

Viime viikko onkin sairastettu flunssaa. Mutta ei hätää, sehän käy superkompensaatiosta elikä kunto kasvaa levossa, vai mitenköhän se meni... Siis todella ahkeraan on levätty,  maattu soffan pohjalla ja otettu nokosia. Ei minkään näköisiä  mahdollisuuksia lähteä lenkille. Harmittaa vietävästi kun tiistaina olisi ollut kalenterissa matkauinti 1-1,5 km. Tietty myös sunnuntain pitkis ja spinni jäi molemmat tekemättä. Muutama juoksulenkkikin siirtyi. Viimeisestä flunssasta onkin jo melkein vuosi, paitsi silloin ei ollut kuumetta. En edes muista koska viimeksi olen tarvinnut kuumemittaria. Kun tuota ylimääräistä aikaa yllättäen ilmaantui, tutkein tämän vuoden kalenteria että mitähän sitä on tullut tehtyä. Tammikuussa tuli ahkeroitua jopa kuntosalilla muutamaan otteeseen. Juoksukilometrejä tuli 90,3.  Helmikuussa oli jo täysillä Treenitehtaan treenejä karhuviestiin, mm vetoja ja lihaskuntotreeniä. Helmikuussa oli myös APK-maratoonarien hallimaraton jossa juoksin...

Marrasputken jälkeen oli ihan rentouttavaa olla vaan. Joulukuun ensimmäisenä päivänä, lauantaina , olikin vain uintitreenit. Sunnuntaiaamun pitkä lenkki sujui kaverin kanssa Yyterissä oikein hienosti, keli oli mainio 2:12, 17.11 km avg 125 bpm. Maanantaina oli kalenterin mukaan lepopäivä ja koska ei ollut pakko lähteä lenkille niin tosiaan pidin sen lepopäivänä. Ulkona satoi ensilumi. Tiistaina olikin jo lumet sulaneet, ne vähäiset pari senttiä. Illan treeni oli vauhtileikittelyä, 52:17, 7 km, 124/159 bpm. Keskiviikkona tunti perinteistä lihaskuntojumppaa. Torstaina olikin itsenäisyyspäivä, sellainen harvinainen lomapäivä ettei tarvinnut laittaa kelloa soimaan, ei ollut tiedossa mitään juoksua eikä muutakaan treeniä. Sai ihan pitää kunnon lepopäivän ja nukkua pitkään. Kieltämättä olisi ollut hieno juoksupäivä. Vähän nipisteli... Perjantaina  olin jo aikaisin aamulla uimassa ja töiden jälkeen Porin mettään tekemään mäkitreeniä, loivaa ylämäkeä, 57:38, 6.9...

Marraskuu ja Marrasputki päällä ja siis kaikkien omien treenien lisäksi päivittäinen juoksulenkki vähintään sen 25 minuuttia. Treenikalenterin lepopäivätkin on vähän kärsineet. Vaikkapa pienet lenkit ei kovin rasittavia ole olleet.  Koira ainakin ollut erittäin tyytyväinen. Kuukausi on mennyt mukavasti ilman isompia vastoinkäymisiä, ulkona ei ole ollut ollenkaan sellaisia koiranilmoja että olisi itsensä pitänyt pakottaa juoksemaan. Alunperin ei ollut todellakaan aikomus aloittaa koko putkea mutta sieltä itseni löysin. Varsinkin kun nyt hyväksyttiin muutakin aerobista liikuntaa mukaan. Helpottaa tieto ettei ole pakko juosta joka päivä 25 minuuttia...joskus meinaan tuntuu että valmistautumiseenkin menee jo tuo sama aika. Marrasputken ideahan on se että hinaa itsenä ulos joka päivä, tarkoitus juosta päivittäin vähintään tuo 25 minuuttia ja mielellään tietenkin ulkona. Marraskuu on perinteisesti tosi synkkä ja pimeä kuukausi. Tuollainen putki pistää itsensä suorittamaan...

Treenitehtaan ideoima Day on the Road starttasi lauantaina aamukasilta urheilukeskuksen stadionin kupeesta. Mukana oli valkun lisäksi kymmenen juoksijaa. Reitti oli etukäteen mitattu ja se koostui kahdesta 50 kilometrin osuudesta. Eka etappi päättyi muutaman pysähdyksen jälkeen Reposaareen ja sieltä sitten takaisin kaupunkiin. Itsellä oli menoa yhdeltä päivällä joten en aikonutkaan juosta kuin kotiin asti, se sitten toteutuikin ihan hyvin. Kilometrejä tuli n. 35 ja kotona olin 12.55. No, vähän meni viimetippaan. Voimia olisi vielä ollut jatkaakin. Lenkistä tuli joka tapauksessa pisin pitkään aikaan, viikon pitkis. 35,6 km ja 4,50 t. Ei huono treeni. Keskisyke 139. Kieltämättä jälkikäteen vähän harmitti kun en lähtenyt muiden mukana Reposaareen asti, saldoksi olisi silloin tullut 50. Toivotaan revanssia ! Kanssani samaan paikkaan lopetti muutama muukin ja osa jatkoi eteenpäin. Useammallekin juoksijalle tuli tosi huikeita parannuksia omiin juostuihin...

Lauantai vietettiin taas, kas kummaa, metsässä. Tällä kertaa maastopyöräilyn merkeissä. Poriin perustettiin  loppukesällä faceryhmä joka on suunnattu maastopyöräileville naisille, tasoon katsomatta. Yhteistapahtumia, ajo-opetusta, oheistreenejä yms. hauskaa.  MTB Girls Only .  Viikonloppuna oli siis ryhmän ensimmäinen yhteistapahtuma. Pyöräilyä maastossa ja samalla tehokasta ajo-opetusta. Alkeita asennoista ja säädöistä ja varusteista ja ajamisesta jne. Mukaan saatiin kymmenen naista ja ohjaajana toimi Perttu Pärssinen . Hyvä tyyppi, pätevää opetusta ja hyvää lajituntemusta, ei minkäännäköistä turhautumista kun tällaisille wannabe-pyöräilijöille opetti taitoja. Aamulla pakattiin auton perään kaksi fättiä ja lähdettiin tyttären kanssa kohteeseen. Turhaan etukäteen pelkäsi sateista keliä, alussa oli pätkä niljakkaita juurakoita mutta metsään päästyä oli ihan kuivaa, keli oli mainio. Vaatteitakin oli päällä juuri sopivasti, ei tullut kylmä. Toki hiki oli useaan ...

Satunnaisesti varmaan monella liikkujalla on aina joskus motivaatio hukassa. Treenata pitäisi ja on jopa kalenteriin merkattu milloin mitäkin pitäisi tehdä. Aina sekään ei toimi. On kiire, huono keli, huono päivä, huono olo, laiskottaa...ei ole kaveria kenen kanssa lähtisi lenkille jne. Kun joskus treenasin ensimmäiselle maratonilleni, etsin huolella netistä itselle sopivan ohjelman ja sitä tuli hyvin noudatettua. Seuraavalla kerralla siitä ei tullut enään mitään. Suhtaudun ohjelmiin jokatapauksessa rennosti, tehdä pitää mutta pitää myös tehdä muutoksia jos siltä tuntuu. Kelikin ratkaisee joskus, pitkän lenkin voi kurjalla säällä lyhentää tai siirtää toiseen päivään. Tai jos vaan muuten on liian tiukka aikataulu tai eipä sitten juuri sinä päivänä nappaa. Kun tekee itselleen stressin kalenteriin merkatuista treeneistä, ei todellakaan lähde liikkeelle kuin hampaat irvessä. Silloin pitää jo pitääkin vaikka viikon tauko tarpeen vaatiessa. Tai edes muutaman päivän. Kun on kaver...

Lunki retkiryhmä ja Tour De Pori. Eihän se nyt niin rauhallista menoa ollut ollenkaan mitä saattaisi luulla. Juurikin sopivaa minun tasoiselle maastopyöräilijälle. Mielestäni meno oli ihan riittävän reipasta, maisemia ehti vilkuilla vain sivusilmällä. Valitettavasti kuvia ei letkassa ehtinyt ottamaan vaikka maisemat olivat aivan upeita, syksyisiä ruskansävyjä pitkin polkujen reunamia.  Lähtö oli Porin maauimalasta. Ryhmiä oli useita mistä oli valinnan voinut aikaisemmin jo tehdä. Matkoja löytyi erilaisten vaatimustasojen mukaisesti. Me olimme perheen voimin liikkeellä, minä ja esikoinen ja kuopus. Niemen Lenkkiryhmä. Poika valitsi kaikkein teknisimmän letkan ja tytär vähän vähemmän teknisen ja minä sitten kaikkein helpoimman. Yhteensä pyöräilijöitä oli n. 180. Erilaisia ryhmiä oli 7, jokaiseen makuun varmaan löytyi sopiva. Niemen Lenkkiryhmä Minun valitsemassa ryhmässä oli n. 25 maastopyöräilijää, oli fättiä ja tavallista maastopyörää. Lunki retkiryhmä lähti jonoss...

Treenikalenteria on noudatettu mahdollisuuksien mukaan. Nyt lauantaina kylläkin vaihdoin uintitreenit maastopyöräilyyn. Tyttären kanssa aamulenkillä Yyterin maastoissa, 17 km ja pari tuntia. Suunnattiin ihan rennolla menolla kohti Huhtalaa ja Leveäkarin lintutornia. Sinne ei ihan perille asti fillaroimalla pääse, kapeita ja välillä huonokuntoisia pitkoksia. Joten siis nytkin edettiin välillä pyöritellen, välillä taluttaen ja välillä jotenkuten edetessä kohti lintutornia. Taskussa poltteli yksi twix-patukka evääksi ! Vesi oli kuitenkin niin korkealla että päädyttiin palaamaan takaisinpäin, ennen mahdollisia kahluureissuja.                                                                                                        ...