torstai 11. lokakuuta 2018

Mennään metsään

Treenikalenteria on noudatettu mahdollisuuksien mukaan. Nyt lauantaina kylläkin vaihdoin uintitreenit maastopyöräilyyn. Tyttären kanssa aamulenkillä Yyterin maastoissa, 17 km ja pari tuntia. Suunnattiin ihan rennolla menolla kohti Huhtalaa ja Leveäkarin lintutornia. Sinne ei ihan perille asti fillaroimalla pääse, kapeita ja välillä huonokuntoisia pitkoksia. Joten siis nytkin edettiin välillä pyöritellen, välillä taluttaen ja välillä jotenkuten edetessä kohti lintutornia. Taskussa poltteli yksi twix-patukka evääksi ! Vesi oli kuitenkin niin korkealla että päädyttiin palaamaan takaisinpäin, ennen mahdollisia kahluureissuja.
                                                                                                                                                                                                                                                                           

Twix syötiin sitten paluumatkalla pellonreunassa.
Mahtava aamulenkki taas lähimetsissä.

Olen huomannut että usein huomaamattaan löytää itsensä metsästä. Koiran kanssa suunnataan suoraan metsäpoluille, sillä silloin Martta pääsee irti hihnasta ja molemminpuolin lenkki on paljon mielekkäämpi.

Myös juoksutreenit teen mieluummin metsäpoluilla ja pikkuteillä. Niitähän Yyterissä riittää. Viime viikonlopun pitkikselle Yyteriin sain seuraa kaverista joten pitkis meni taas mukavasti metsäpoluilla. Tänä viikonloppunakin vein juoksukamut metsään. Vaihteeksi Porin metsään.

Pitkä pk-lenkki sujui mukavasti rupatellen kun kiersi maastolenkin kahteen kertaan. 130 keskisykkeellä 15 km ja 1,55 min.




Metsästä ei vaan saa tarpeekseen, miten silmä lepääkään puissa, varvikoissa ja etenkin näin syksyllä yllättävistä väriläiskistä kun puut vaihtavat väriään. Vihreää löytyy lukemattomia eri sävyjä, maasta ja puista ja siltä väliltä.

Myös Martta ilmiselvästi nauttii eniten siitä kun päästään metsänreunaan, polunpäähän ja hän pääsee irti hihnasta. Voi sitä riemun määrää.

Välillä on itselläkin vaikeutta pitää esim. juoksua yllä kun pitää ihastella maisemia. Samat maisemat tuntuvat joka kerta ihan uusilta. Pitäähän niitä sitten ikuistaa kamerallakin, vaikkakaan kamera ei todellakaan sitä oikeaa fiilistä tallenna. Se pitää kokea ja tuntea paikan päällä.
 























Tänä syksynä on ollut jo aikamonta syysmyrskyä. Metsässä tulee yllättävissä paikoissa eteen kaatuneita puita. Paljon niitä on jo siirretty pois tieltä mutta kyllä niitä silti saattaa eteen jossain kaukaisemmalla polulla tupsahdella.

 















Ylellä oli parin viikon kampanja, 24.9.-7.10. Siinä laskettiin paljonko Suomessa kertyi metsäkäyntejä, huikeat 775 996 kertaa. Minäkin tuona aikana piipahdin metsässä useita ketoja. Koiran kanssa, juoksemassa, maastopyöräilemässä, kävelemässä...

Metsässä liikkujan on hyvä tietää esim. mitä jokamiehenoikeudet pitää sisällään. Saat liikkua ja marjastaa ja sienestää mutta paljon pitää ottaa myös huomioon mitä metsässä ei saa tehdä.

Ylen sivuilla kerrotaan miksi laskemme luontokäyntejä Mennään metsään-kampanjassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti