Siirry pääsisältöön

Uusi juoksukaveri

Mäntyluodon Kallostakin löytyi minulle uusia metsäpolkuja

Vapunpäivänä oli vihdoinkin kaunis ja aurinkoinen keli ja todella keväinen.
Lähdin kuopuksen kanssa aamusella pitkälle ja rauhalliselle juoksulenkille. Tavallaan viikonlopun pitkis siirtyi näin maanantaille. Pari tuntia mentiin matalalla sykkeellä, lopuksi minun piti treeniohjelman mukaan vetäistä 20 minsaa vauhdikkaammin ja sitten verrytellen loput. Piti ihan aurinkoisen päivän kunniaksi laittaa iloisen väriset trikootkin...
Tiistaina piti huilata sillä aamulla kävin konteistani taas fyssarilla. Keskiviikoksi oltiin sovittu treeni Porin metsään. Reipas lenkki ylämäkivoittoisella kuntopolulla. Ylämäet vauhdikkaasti, niitä mäkiä oli 7 kilsan reitillä muutamia...jotenkin tuo treeni otti koville. 
Torstaille ei paljon vaihtoehtoja ollut, vaan järkevästi ajatellen palauttava rento lenkki. Se olikin sitten tämän viikon viimeinen lenkki sillä viikonlopuksi on luvassa erilaista aktiviteettia ja vain naisten kesken...
Nyt sain aikaiseksi ottaa Martan mukaani juoksemaan. Hän olikin ensimmäistä kertaa mukana ja se sujui oikein hyvin. Kolmisen varttia matalalla sykkeellä joten vauhti ei ollut hurja. Martta innostui jopa paluumatkalla ihan kirmailemaan miltei vk-vauhtia . Innoissaan paineli eestaas ihan kun hepuli olisi iskenyt. Virtaa tuolla pennulla ilmeisesti on ihan tarpeeksi vaikka ruvettaisiin tekemään pidempiäkin reissuja. Puolessa välissä lenkkiä käytiin koirarannalla leikkimässä. Eikä sillä ollut edes väsy kun päästiin kotiin.


Ensiviikolla pitääkin sitten herkistellä HelsinkiCityRuniin...pitäisi ruveta miettimään mm. tankkauksia yms. Olen viime aikoina kärsinyt vatsavaivoista joten nyt pitääkin olla tarkkana miten tankkailee ennen juoksua ja sen aikana.

Vielä ei jännitä mutta kauhistuttaa että siitä kaksi viikkoa ja pitäisi lähteä Karhunkierrokselle. Vielä siellä on luntakin montakymmentäsenttiä, kuulemma.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää