Siirry pääsisältöön

HCR2017

Ensimmäinen HCR-juoksuni. Suomen suurin puolimaraton, oma lähtöryhmäni oli vasta kahdeksas, ruskea lähtö ja sen jälkeenkin taisi olla vielä pari ryhmää. Tavoiteajaksi olin määrittänyt 2.11 kuten myös juoksukamuni, pääasia että startattiin yhdessä. Oltiin matkassa Välimatkojen bussilla, tosi kätevää. Ei tarvinnut kun istua bussiin niin kaikki hoitui, numerot oli jo valmiina odottamassa autossa. Kotiin lähdettiin kun viimeisetkin oli tulleet maaliin ja käyneet suihkussa. Muutenkin oli kiva kun oli bussillinen samanhenkistä porukkaa.

Hämmästelin kyllä hieman sitä että jos tapahtuma on suurin niin sitä ei kyllä havainnut. Ehkäpä ensimmäisissä lähdöissä oli tiiviimpi tunnelma, koska lähdöt olivat porrastetut 10 minuutin välein ei tullut mainittavia ruuhkia mikä tavallaan oli hyvä. Expo sulkeutui jo kahdelta joten siellä ei kauaa ehditty kiertelemään. Onneksi ehdittiin tehdä kuitenkin jotain ostoksia! Mun mukaan tarttui aivan ihastuttavat värikkäät juoksutrikoot. Osallistujat saivat makean oranssin juoksupaidan joten ainakin väriä luvassa seuraaville juoksulenkeille! Sehän on fakta että treenit kulkee paremmin pirteissä kamppeissa..

Valkku määritti mulle tavoiteajaksi 2,05. Keskari olisi 5,55. 
Ensimmäiset pari kilsaa mentiin tosi hitaasti ruuhkassa. Ohituspaikkoja ei ihan helposti löytynyt. Pikkuhiljaa ruuhka helpotti ja pääsi jatkamaan omalla vauhdilla. Päätin heti alkuun etten orjallisesti seuraa kelloa, sykettä enkä vauhtia. Mentiin siis ihan kropalla ja keuhkojen kapasiteetilla. Kympin kohdalla tarkistelin aikaa. Meno oli ihan hyvän tuntuista. 
Aurinkokin paistoi yllättävästi, kuinka saattuukin että näihin tapahtumiin aina osuu upea ilma. Ei nyt kuitenkaan ihan hellejuoksuksi alkanut, onneksi.
Olin suorittanut tankkauksen sokerimehulla ja irtokarkeilla...uusi juttu mulle mutta tuntui toimivan. Energiaa riitti. Juomapisteillä otin 2-3 powerbarin palluraa ja vettä. 
Reitti oli tosi kiva, monipuolista alustaa ja hienoja maisemia. Uusia maisemia mulle joten ei ihan vielä osaa hahmottaa missä mentiinkään, jokatapauksessa reitti oli juoksussa ehkä parasta.
Kamun kanssa siis lähdettiin yhdessä, sovittiin kuitenkin että molemmat tekevät ihan oman juoksunsa. Jälkimmäisen kympin taidettiin kuitenkin juosta yhtämatkaa, hävisin sitten kamulle 2 sekuntia..juoksu meni kuitenkin sellaisella vauhdilla ettei pahemmin jäänyt kirivaraa maalisuoralle. Loppujen lopuksi sain oman enkkani tehtyä, 2.10 tasan oli aika. Ilman alun hidasta etenemistä ruuhkassa olisi saattanut 2-3 minuuttia tippua pois. No onpahan sitten seuraavalle kerralle tavoitetta !


Olo oli juoksun jälkeen hyvä, siis sellainen että se tehtiin mitä voitiin. Ei ollut tarkoitus juosta itseään esim. ensiaputelttaan toipumaan...Keskisyke oli 149 ja keskari 6,09. Olen tyytyväinen.
Puhelin ei ollut matkassa joten kuvia ei tullut otettua, harmillista. Maalissa sai mitalin kaulaan, pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myös alkoholitonta kuoharia, se maistui hyvältä ! Myös holitonta olutta saimme ja vähän jotain muutakin evästä. Suihkun jälkeen oli olokin jo freesimpi. Kotona olin vasta puolenyön aikaan, ilmeisesti kierroksia vielä riitti sillä ei meinannut uni tulla lainkaan.

Seuraavana päivänä tein aktiivista palauttelua puutarhatöiden merkeissä. Kerrankin oli aikaa ja aurinkoa että pääsi pihahommiin. Haravoin Martan kanssa mikä oli välillä hieman haasteellista.

Pientä lenkkiä kävin eilen kiertämässä, fyssari käsitteli tänään kinttuja. Oli muuten aika tönköt, huh.

Nyt alkaakin sitten viimeistely Nutsille. Viime hetken tilaus lähti Sportamoreen...Gaiterit on hommattava.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...