Siirry pääsisältöön

Pääsiäisviikko




Sunnuntai-illalla yllättäen ilmeni kiusallisia flunssantuntemuksia...Mielestäni en itseäni olisi kylmettänyt muttei se mikään ihme olisi, nämä kevätkelit saattavat olla petollisia. Lauantain pitkiksellä paistoi aurinko tosi lämmittävästi ja sekös heti pistää vähentämään vaatteita. Jossain vaiheessa taas huomaa että on vilu...
No joka tapauksessa paripäivää meni kotona sairastaessa.
Maanantaina siis ansaittu lepopäivä nuhaa potien.
Tiistaina olisi ollut lyhyt pk-lenkki mutten arvannut lähteä vaikka kovin teki mieli...
Keskiviikoksi oli luvassa valmentajatreeni stadionilla. Voimaa ja kimmoisuutta erilaisilla harjoiteilla. Mielenkiintoista. Hyvä treeni oli, mm. sellainen johon en ikinä olisi kuvitellut pystyväni. Tasajalkahyppyjä maisemakatsomossa...hyppien ylös,  9 porrasta x 10 kertaa. Ei ollenkaan paha. Vähän kuin boksihyppyjä. Mutta minulle uusia ja suoriuduin niistä hyvin. En edes kaatunut vaikka vähän pelkäsin että niin saattaisi tapahtuakin..



Siinä kävi sitten niin että etureidet on olleet hellinä ja oikein kunnolla monta päivää. Samoin kummakyllä myös vatsalihakset ! Reisiä olen venytellyt ja käsitellyt pallolla ja voiteella ja otin jo särkylääkettäkin. Tuntuu ettei palauttavat lenkitkään paljoa helpottaneet. Niitä kivisteli vielä sunnuntainakin lenkillä..
Ilmeisesti tuollaiselle treenillä kuitenkin oli tilausta, ainakin siitä päätellen minkälaisia uusia lihasryhmiä taas löytyi.
Torstai oli taas välipäivä, shoppailin Vaasassa !
Perjantaina jäi varsinainen treeni väliin ja yritin urheasti tehdä rauhallista ja palauttavaa lenkkiä. Oli varmaan aikamoista menoa jos joku sattui katselemaan...tuntui etten päässyt eteenpäin kuin köpöttämällä...lauantain ajattelin lepuuttaa tönkköjä kinttujani ja sunnuntaina sitten parintunnin pitkikselle.
Sain mukaan muutaman juoksukaverin mukaan ja meitä olikin sitten jo viisi polkujuoksijaa nauttimassa kirpakasta ja yllättäen talvisesta aamu-ilmasta. Vaikka maassa oli parisenttiä lunta ei poluilla ollut liukasta. Maasto oli kivikkoista ja juurakkoista joten hieman varovaisemmin täytyi edetä. Hyvä lenkki joka tapauksessa. Kilometrejä ei tuolla maastolla ja tuolla vauhdilla paljonkaan kerry. Kahdessa tunnissa tuli n.12 kilometriä. Syke pysyi nippanappa pk:lla.
Sitten kotiin laittamaan ruokaa porukalle, siinä vierähti kaikkinensa taas koko päivä. Illalla vielä kuopuksen ja Martan kanssa palauttavalle kävelylle. Yyterissä viihdyttiin taas liki kaksituntinen.

Ruosniemen polkuja ja maastotossuja

Yyteristäkin löytyy mäkiä



Maanantai, toinen pääsiäspäivä olisi ollut lepoa juoksusta mutta kotiin viikonlopuksi piipahtanut
kuopus ehdotti taas aamulenkkiä. No käytiin sitten metsässä taas rennolla palauttavan palauttavalla...





Aurinko paistoi ja endorfiinithän taas jyrähteli...on tällä viikolla siis ulkoiltu ja lenkkeilty ihan tarpeeksi. Suunnitelmissa olisi vielä combattia illalla !

Huomenna olisi heti aamulla fyssari, päästän sen jalkojen kimppuun...

Martta bongasi rannalta pääsiäismunia..

Että tällaista pääsiäistä täällä vietettiin...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...