Siirry pääsisältöön

Uusia suunnitelmia




Alkuvuosi on aloitettu rauhallisesti juoksujen suhteen. Jonkinnäköinen ohjelma on valmiina mutta en ole sitä ihan kunnolla vielä päässyt aloittelemaan. Vähän on vielä sovellettu. Salillakin pitäisi käydä joten pitäisi taas löytää sellainen balanssi näiden harrastusten välillä.

Lumettomasta talvesta johtuen olen koiran kanssa paljon lenkkeillyt metsässä. Ei ole tarvinnut tarpoa lumihangessa eikä talloa latuja. Myös juoksulenkit on olleet mahtavia talvisessa mutta vähälumisessa maastossa. On päässyt polkuja pitkin minne vain on mieli juolahtanut. Nyt varsinkin kun jo päiväkin on niin paljon pidentynyt, saattaa ehtiä työpäivän päätteeksikin metsään kun pitää kiirettä!




Aivan jäätävän jäiset kelit haittasi jonkin aikaa menoa ja sen vuoksi taas helposti jäi menemättä lenkille. Kunnes kaivoin icebugini kaapista ja oli niillä meno komeaa, rennosti pääsi rullailemaan sellaisilla poluilla joille ei ilman kelkkaa olisi muuten ollut asiaa. Taas kerran vaan harmitteli miksei niitä nastakenkiä ottanut käyttöön aikaisemmin.



Nutsiin tuli ilmoittauduttua jo viimevuoden puolella, seuraava haaste on tietty karhuviesti ja sitten keväämmällä HCR. Ensimmäistä kertaa olen sinne lähdössä. Ajateltiin että se olisi hyvää treeniä nutsille. Mitään ihmeellistä ennätysjuoksua en suunnittele.

Yllättäin huomasin olevani myös mukana Loppi-Extremessä ! Minulle ihan uusi kokemus taas. Polkujuoksutapahtuma on heinäkuun lopussa ja osallistun sinne Takomorunners-yhteisön kautta. Tietääpä että tulee treenattua myös kesällä.

Takomorunners kyseli facessa halukkaita osallistujia mukaan, vähän pitäisi sitten bloggailla tuntemuksista jne.
No usein mulle käy niin että huomaan jo olevani mukana ja sitten se on menoa. Tapahtuma vaikuttaa ihan hyvältä ja maisemat komeilta joten ihan mielenkiinnolla odottelen mitä tämä tuo tullessaan!

Takomorunnersin myötä tulee ehkä pieniä paineita treenaukseen, mikä on tavallaan ihan hyväkin asia. Nyt kun ei ole vakinaista lenkkikaveria niin helposti sitä siirtelee ja järjestelee noita juttuja. Pitää varmaan ottaa itseä taas niskasta kiinni. Mun nuorin tyttäreni on välillä ollut hyvä piiskuri lenkeillä, kun on sovittuna juoksut niin ei sitten tule peruttua viimetipassa. Aina toinen potkii toista..

Nyt saattaa olla että hän muuttaa työn perässä pidemmälle joten yhteislenkitkin sitten jää harvinaiseksi herkuksi.





Kävin kaverin kanssa tammikuussa kehonkoostumusmittauksessa, saatiin samalla hyvät analysoinnit tuloksista ja vähän neuvojakin. Kuntopiirissä katseltiin mm. lihaskuntoa ja kuntotestin tuloksena oli aivan surkeat vatsalihakset...siis niiden kanssa pitäisi jotain saada aikaiseksi. Lihasmassa oli suhtkoht tasapainossa, nelisen kiloa pitäisi saada pois niin käyrät tasoittuu.

Siinä isoimmat haasteet keväälle...

Kyllä nämä paineet rupeaa vaikuttamaan, pitää ilmeisesti ruveta paremmin noudattamaan suunniteltua ohjelmaa...








Kommentit

  1. Moikka, Kirsi!

    Onpas sinulla kivoja suunnitelmia tälle kaudelle! ..Vähän samanlaisia kuin minullakin.. Aion nimittäin osallistua Karhu-viestiin ja HCR kutsuu toukokuussa ensimmäistä kertaa.. Jännittää! Tietysti ajattelin mennä myös 26.3.17 Pori-juoksuun ja kokeilla kuntoani. Oikeastaan vasta toukokuussa nään kestävätkö jalat harjoittelun lisäämistä ja voiko ottaa lisää tavoitteita.. =)

    Supermahtavaa kevättä ja juoksuiloa sinulle Kirsi! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan on aina kauheasti suunnitelmia, katsotaan miten kevät etenee. Juoksuintoa nyt olisi. Todennäköisesti karhuviesti nyt jää sillä ei taideta saada porukkaa kokoon tänävuonna, mikä on kyllä harmi. Aurinkoista juoksukevättä sullekin !

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...