Valopäät pimeillä poluilla

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi.

Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille. Vaikka reitit on tuttuja on aikalailla eri fiilis painella valokeilan kanssa niin että jokapuolella on aivan pimeetä. kaikenlaiset rasahdukset ja ylimääräiset liikkeet havahduttaa. Huomattavasti turvallisempaa mennä esim. kaksistaan vaikka molemmat olisikin yhtä säikkyjä, kuitenkin se tuo ihan erilaista rohkeutta kun ei ole yksin liikkeellä.

Torstaina oli aikomus juoksemaan mutta keli oli taas tosi surkea, vettä on tullut aikalailla viimeaikoina. Suuntasin siis salille. Perjantaina sentään tuli tehtyä pieni juoksulenkkikin.

Tilasin tässä taannoin itselleni pyörään kunnon lampun, jostain kiinasta taisi olla. Sain sen lauantaina ja pitihän sitä päästä testaamaan. Mutta kun satoi ja satoi...tarkoitus oli tehdä oikein kunnon pidempi lenkki. Pähkäiltiin sitten likan kanssa että jos jätetään väliin ja mennään vasta aamulla. Okei, niin sovittiin. Surkimukset...

Kello läheni jo iltakasia kun sitten kuitenkin päätettiin lähteä. Pakkohan sitä oli päästä pyöräilemään sillä nyt jo harmitti kumpaakin kun ei vaan oltu lähdetty! Edes pikainen reissu...no oltiin tunnin ja keli oli aivan mahtava, vettä ei satanut ja oli suht lämminkin. Tuli testattua uusi lamppukin. Aivan mahtavaa! Käytiin kiertämässä Kräsööran nokassa kilsan luontopolku joka on aikalailla teknistä koko matkan. Tytär vähän koitti opettaa äitiä miten ajetaan ja kyllähän se aikahyvin mielestäni sujui. Juurakoissa  rohkeesti vaan pylly ylös ja polje polje ja mammahan meni kieli keskellä suuta. Hyvää keskivartalotreeniä.

Lenkki oli lopulta oikein hyvä ja hikinen. Yksin ei olisi enään tuohon aikaan lähtenyt eikä ainakaan nyt pimellä. Onneksi on muitakin "pässejä" perheessä...oliskohan ne perinyt multa tuon päättäväisyyden vai onkohan se tarttunut minuun noilta kakaroilta...

Kyllä sillä lampun teholla on iso merkitys

Sunnuntaiaamuun jo oltiin sovittu että ysiltä startataan taas pyöräilemään. Kelinkin piti olla huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Just juu ja aamulla satoi taivaan täydeltä isoja rättejä.
Eikun menoksi vaan. Metsässä ei tuuli eikä sade haitannut, räntäsade kyllä vähän laantuikin. Paikoitellen oli aika kuraista, pyörät oli kotiin päästessä aikamoisessa floskassa.
Pari tuntia saatiin kokoon, hyvä lenkki taas. Ei pidä antaa kelin vaikuttaa vaan sekaan vaan, varusteet kun on oikeanlaiset niin sateet ei haittaa.

Niemen Lenkkiryhmä

Aikamoinen operaatio aina reissun jälkeen putsata fillari, tänäänkin oli oikein kunnon moskaa pyörässä. Onneksi on pihalla vielä yksi vesisaavi jossa on vettä, isommat kurat sai virutettua. Sitten kuivataan ja klanssataan ja nyt kun vedellä päästeli isompia pois piti ketjutkin vielä kuivata ja öljytä. Mutta onpahan sitten menovalmiina seuraavaa reissua odottamassa.

Toivottavasti pian tulisi lunta.