Siirry pääsisältöön

Vuosi loppuu...

Joulu meni nopsaan. Huomenna pitää taas mennä töihin, onneksi vaan pariksi päiväksi sillä sitten on lomaa, loppuvuosi !

               

Yritin pitää joulutarjoilun hieman viimevuotta keveämpänä mutta epäilenpä siinä onnistuneeni. Kinkkua meni kohtuudella mutta suklaata ja muuta makeaa sekä joulunjuomiakin jonkinverran. Mutta muodikasta on olla itselleen "armollinen" eli siis nauttiakin voi ilman huonoa omaatuntoa. Juuri näin. Nyt uuden vuoden alkaessa voi taas ottaa itsestään niskalenkin. Mielestäni silti olen ollut suhtkoht "kuosissa". Lenkkeilty on ihan säännöllisesti ja käyty salillakin, huomenna on vuoden viimeinen combat.

Eilen oltiin miehen kanssa yhteisellä kävelylenkillä, sitä harvemmin tapahtuu..2,5 tuntia reippailtiin myrskysäässä. Meri oli pahana mutta aurinko paistoi ja muuten tosi upea keli, tapaninpäivänä siis. Lunta ei meillä vielä ole eikä pakkasia joten meri tosiaan pauhasi valtoimenaan, kunnioitettavat mainingit.






Tänään oli vuorossa pk-lenkki 16 km. Nyt myönnetään että taas teki tiukkaa lähteä ulos. Helpottaisi jos olisi sovittuna juoksutreffit jonkun kanssa. Päätin kuitenkin lähteä puolenpäivän aikaan sillä illallla oli muita menoja tiedossa. Aurinko paistoi, pakkastakin jopa 2 astetta ! Nyt piti jo kaivella vahvempia trikoita ja takkia mutta ne olivat ihan oikea ratkaisu, parin tunnin lenkki välillä merenrannallakin jossa tuulikin kohtuullisesti taas. Jo 3 kilometrin jälkeen kun pääsin metsään asti tuli niin makea fiilis kun aurinko paistoi ja metsänpolut olivat tosi houkuttelevan näköisiä. Mielessä kyllä kävi että olen aika etuoikeutettu, tavallaan, harvalla ei ole näin upeita juoksumaastoja.
Aamupala oli tänään jouluinen, kaksi kuppia kahvia ja kaksi muhkeaa palaa taatelikakkua. Niillä jaksoi juosta 14 km. Palauttava ateria oli riisipuuro, joka oli tehty kookosmaitoon. Hyvää.

Siis taas kerran huomasin mitä tahmeampi on lähtö lenkille niin sitä upeampi reissu siitä tulee!
Loppuun otin kyllä muutamia mäkivetojakin, Yyterin hiekkadyyneillä oli tänään hieno juosta sillä pieni pakkanen teki sen että hiekka on kovaa tossujen alla.

Nyt pitäisi tuhota noita viimeisiä joulusuklaita pois alta että pääsee normiin arkirytmiin.

Heti ensivuoden puolella pitää tarkistella Nutsin juoksuohjelmaa, siitä pitäisi löytyä aikalailla mäkiä ja maastolenkkejä. Totesin että alamäkijuoksuakin pitää treenata, en oikein pidä jyrkistä alamäistä...mieluummin juoksen niitä ylöspäin.

Pieni yhteenveto tästä vuodesta on että juostu on säännöllisesti ja olen panostanut myös lihaskuntoon! BodyCombat on ollut ehdottomasti parasta ja syksyllä olen myös aloittanut kahvakuulailun pitkästä aikaa. Tähtäin ensivuonna on siis toukokuussa Nuts, 31 km, sen puitteissa hyvin mennään aikataulussa.

Tästä jatketaan...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...